Luonnonkansan turinoita : Tuulihuilu

Kuinka moni mahtaa olla kuullut Tuulihuilusta? Minulle se oli lapsuudesta tuttu tarina. Luonnon kansa puhui Tuulihuilun olevan se soitin, jolla Itätuuli soitti Auringolle huomenet ja Länsituuli toivotti Kuulle kauniin ja pilvettömän yön. Kesällä Etelätuuli ilahdutti soitollaan ja voimallaan niin, että Aurinko jaksoi paistaa ja lämmittää koko pitkän yöttömän yön, pilvien häiritsemättä. Itse Pohjatuuli soitti sillä kunniasoittoa, kun oli Kaamoksen aika tulla vartioimaan Auringon unta, tuntureiden kasvatteja ja valvomaan talviajan nukkuvaisten talvilepoa.

Pohjatuuli myös herätti Tuulihuilulla Kaamoksen aikaan, Kuun ja tähdet, sekä, kiritti revontulien loimua soitollaan. Jouluna Pohjatuulen huilu soitanto valaisi Joulupukin tietä lahjainjakoon. Tällä huilulla myös soitettiin Aurinko takaisin taivaalle. Jo Uuden Vuoden yönä Pohjatuuli alkoi herättää Tuulihuilulla Aurinkoa. 

Tiedättehän kuinka talviaikaan, tuppaa nukuttamaan aivan mahdottomasti. On hämärä hyssykkää, eikä millään viitsisi herätä. Aurinkokin nauttii nukkumisesta ja näin ollen Pohjatuuli sopi aikojen alussa Auringon kanssa, ettei äkkiherätyksiä tehdä. Vaan miellyttävää soittoa ja hillitty herätys. Torkutusta, niin kuin me sanoisimme aamuisin, siirtämällä kelloa hiukan myöhemmälle herätykselle. Viisiminuttia vielä...

Niinä hetkinä kun Tuulihuilu ei soi, sen säilytyspaikka oli Isä/Äiti Ajan luolassa, josta hän sen vuorossa olevalle soittajalle itse ojensi. Tuulihuilun soittajina toimivat jokaisen vuodenajan tuulet. Vain harvoin tapahtui niin, että Aika poistui vartiosta ja huilu jäisi yksi. Onneksi Aika hallitsi joka hetkeä ja näin ollen osasi aina olla paikalla, kun tuulet huilua tarvitsi. 

Koko Luonnonkansa tiesi Tuulihuilun käyttötarkoituksen ja myös sen, että ilman huilua, ei Aurinko herää. Kaamos vartio tuntureita ja pimeydestä tulee pysyvä, ei edes tähdet valaise yötä,  revontulet ei näytä tietä, eikä Kuu kumota.

Tärkeä on siis Luonnonkansalle tuo huilu, samoin se on tärkeä meille ihmisille. Miettikää millaista olisi ikuisesti olla pimeässä, talven kylmässä ja koleassa synkkyydessä, ei edes hangen hohdetta valon lähteenä. Pelkkää pimeää.

~*~