Kroppatietoisuutta taas.

Olen koko elämäni ajan, katsellut peilistä, hassun näköistä tyttöä. Se on muuttunut vuosien saatossa moneen kertaan, aina eri tavalla hassun näköiseksi, mutta aina se on ollut enemmän oudon, hassun ja pelottavan näköinen, kuin mikään kaunotar, tahi seksipommi.

Kouluaikoina peilin tyttö oli sammakon,helmipöllön, mulkosilmän, tahi skunkin näköinen. Niin kanssaoppilaat kertoi. Jossain vaiheessa lapsuutta, tyttö näytti talitintintä ja keltaiselta pallolta ja koko muun ajan tytön kasvoissa huomioitiin oudot ja pelottavat, päästä putoavan näköiset silmät. Imartelevaa?

Kun kasvoin, peilintytöstä tuli läski, hänelle kasvoi myös perse ja tissit. Jokainen, jolla oli mielipiteeksi asti, sanoja suussan, koki tästä oikeudekseen ja asiakseen huomauttaa. Useimmiten itse koin aiheelliseksi olla puettuna suuriin, peittäviin vaatteisiin, jottei nuo ulokkeet "osuisi" kenenkään silmiin. Valitettavasti silmiä ei edelleenkään saanut piiloon, kun ne oli aika näyttävällä alueella nassua. Koska olin myös ihastunut lyhyenpään hiuslookkiin, päästi hiukset, perintökorvat pois piilosta ja näin ollen silmät jäi vähemmälle huomiolle. Vain lääkärit jaksoi huomautella oudoista silmistä.

Nykyään olen mieltynyt toisenlaiseen vaatemuotiin, kuin nuoruudessani, runsasmuotoisuudesta huolimatta naiselliset vaatteet ovat kauniita ja jos vaate on mukava päällä, uskon sen myös sopivan itselleni. Hiuslookki on edelleen nyhritty lyhyeksi, korvat ja silmät, saa tasa-arvoisesti huomion selvänä olevilta ihmisiltä. Humalaiset juttelevat joko oikean, tai vasemman puoleiselle puskurille, tai jollekin niiden välissä. Imartelevaa tämäkin?

Olen tottunut kasvoihini ja kroppaani, siitäkin huolimatta, ettei kaikki ajan tuomat muutokset, miellytä minua. Olen kiitollinen siitä, kuinka kestävä kehoni on ollut. Matka ei ole ollut kolhuton ja olemme silti hengissä ja kokonaisena.

Olen vuosien aikana tavannut, ihania ihmisiä, kauniita, persoonallisia, valokuvauksellisia, sanalla sanoen upeita ihmisiä, osa on ollut kauniita ulkoisesti, sisältään tyhjä, toisinaan vain ilkeitä. Osa on ollut kauniita, sekä sisältään, että ulkopuoleltaan, mutta kaikkiaan ihmiset, joita olen tavannut ovat miellyttäneet silmiäni kauneudellaan. Ihminen on kaunis.

Nykyään minulle on tullut, joidenkin kohdalla jopa pakottava tarve, sanoa se ääneen. Ihmiset kun ei näe sitä kauneutta jonka minä nään, jos en sitä sano ääneen. 

Minä olen aina nähnyt itsessäni kaikki ne piirteet, jotka "paremmin näkevät" ovat minulle ystävällisesti kertoneet. Äkäiset kasvot, pelottavat mulkosilmät, apinanpilkut etuhanpaissa, kaksoisleuat ja suuret korvat, isot tissit ja seitsemänleivänuunin takapuolen paikalla. Imartelevaa edelleen? Ja tatuoitua "tietoa" ajatuksissani.

 Nyttemmin kun harvoin olen ihmisten "nähtävänä"eli arvosteltavana, olen alkanut nähdä, miten siniset minun silmät on. Miten hauskan näköiset on isot korvani, jotka entistä enemmän näyttää menninkäisten Kuulottimilta. Eikä vanhemmilta peritty nokkakaan hullummalta näytä, saati hyppyri persamuksen päällä.

Kun katson sitä hassun näköistä peilin tyttöä, sanon sille aina muistaessani, että näytät nätiltä ja sitä hymyilyttää. Ei sekään usko minua, kuten ei usko kauniit ihmiset ympärilläni, kun kerron heille, mitä näen. Jos sanoisin jotain, ilkeää uskoisitko sen, kuten minä sen, miten pelottavalta näytän? Se kuuluu kai asiaan, valikoida mihin uskoa. 

Sanonta "vaatimattomuus kaunistaa" ilmeisesti toimii ohjenuoramme, emmekä vaatimattomuudessamme voi ottaa kehua vastaan luontevasti. Typerää sinäänsä, sillä näin ollen muistamme kaikki negatiivisuudet, mutta puhtasti sydämellinen ja ystävälliseksi tarkoitettu kehu, jää kokonaan vailla arvostusta, leijumaan atmosfääreihin. Hyviä asioita ei saisi pitää arvottomina. Eikä huonoja asioita, kantaa mielessään koko elämäänsä.

Me varmaa olemme kuulleet paljon "ylistystä kauneusvirheistämme", jotka ovat osa kaunista persoonaamme. Ne me jo tunnemme, joten on aika oppia olemaan kaunis, jumalaisen kaunis. Ja kiittää kroppaa kuljetusta matkasta. Kestävän ihana, uljas keho, hienoista hienoin rakennelma, jonka äitimme ovat isiemme avulla sisällään muotoilleet kauniiksi ja itse olemme kasvaessamme kouluttaneet taitaviksi, monimuotoisiksi, naisellisella, tai miehekkäällä tavalla kauniiksi.

Kaunis kiitos ylväistä perintötekijöistä. Olen persoonallisen kaunis ihminen, kauniiden ihmisten luoma, elän kauniiden ihmisten keskellä. 

~W~