Joskus se vaan tulvahtaa sydämen sopukoista, se kaikki voittava surumielisyys. Syytä sen olemassa oloon ei tarvitse olla, mutta jokin sen vaan jysäyttää tunnekeskuksen päälimmäiseksi tuntemukseksi. Kaunis kuva, kuultu kappale, tai juuri loppuun luettu kirja. Heipat ystävän kanssa. Epätietoisuus siitä, koska ja missä mutkassa seuraavan kerran tavataan. Onko tuohon tapahtumaan mahdollisesti liittyvät tuulet suotuisia, vai silkaa vasta tuulta ja siipiä repivää hirmumyrskyä.
On huumaavaa, miten monimuotoisen tunneskaalan me omaamme ja kuinka vähän on niitä tunteita, joista todella osaamme nauttia ja olla kiitollisia, niinä hetkinä, jolloin ne elämäämme vaikuttavat. Kuka nauttii surun tunteesta? Tai vihasta, epätietoisuudesta, tai ahdistuksesta?
Tai jos oikein miettin, niin istutaanpa hiljaiseen leffateatteriin odottamaan alkavaa elokuvaa. Konserttisalin tunnelmaan valmistautumaan lempiesiintyjäsi konserttii. Lempikirjan, kanssa mukavinpaan nojatuoliin. Matkataan niiden sanojen, musiikin ja kuvien avulla tunnekartastoamme ja tutustutaan sielunmaisemaamme. Huumaava määrä erilaista energiavärähtelyä, joka ei millään ole omiin kokemuksiimme liittyviä, vaan kirjailijan, käsikirjoittajan, ohjaajan, muusikoiden, laulajien ja näyttelijöiden luomaa tunneskaalla, jonka kanssa me itse taistelemme. Hyökyaalto, joka peilaa siihen astisia kokemuksiamme.
Kun elokuva, konsertti, kappale, loppuu, tai kirjan viimeinen sivu sulkeutuu. Laskeutuu huumaava hiljaisuus, sinä jäät edelleen tunteittesi keskelle. Joko hellien niitä, tai häkeltyneenä siitä, miten reagoit niin voimakkaasti vaikka kysymyksessä oli "vain" elokuva, konsertti, tai kirja.
Menet mykistyneenä kotiisi, touhuat ja vaikerrat surumielisyytesi, vihasi, tai ahdistuksesi keskellä. Tai hihittelet hilpeyttäsi, romantisoit maailmankuvaa ruusuisissa tunnelmissa, hyräilet onnea. Eikö ole kummallista, että aina tuhannesti miellyttävänpää, on jäädä, niihin hyviin fiiliksiin. Mutta vaikka surussa, vihassa ja ahdistuksessa, on valtava voima, ne tunteet tahdotaan karistella harteilta mieluiten heti, jos ei jo eilen. Ja nekin tunteet kuuluu tärkeinä osina elämään.
Rakkaus kävelee kanssamme samaan matkaa menetyksen tuskan kanssa. Sillä jos et rakasta, ei mikään menetyskään tunnu niin suurelta, että voisi saada sinut pois tasapainosta ja aiheuttaisi surua. Jos et rakasta, ei mikään kokemasi vastoinkäyminen, tai loukkaus, voisi koskettaa sinua niin syvästi, että kokisit kaikkivoipaa vihaa. Jos et rakasta, ei mikään ilo, ei mikään kommellus, tai hulvaton vitsi, saa sydäntäsi räiskähtelemään ilosta ja hilpeydestä. Jos et rakastaisi, ei tunneskaalojen suuri vaihtelu, heiluttaisi ja riepottelisi sinua, kuin myrskytuulet puiden oksia. Eikä tuon rakkauden tarvitse olla kohdistettu mihinkään muuhun, kuin itseesi, tai elämään ympärilläsi, tiedostat sen, tai et.
Rakkaudeton elämä olisi tylsää.
Eikö tunnehullunmyllyt ja niiden herättämät kysymykset kuulu, täydelliseen elämään. Vaikkei kaikkea aina kykene ymmärtämään, eikä joka tunteen sulattaminen suju, kuin lumen sulaminen auringon paisteessa, niin harjoitellaan niiden kestämistä vaikka siinä kotosoffalla, lukemalla se huonosti päättyvä kirja toiseen ja kolmanteenkin kertaan ja katsomalla se nessuja kuluttava leffa vielä pari kertaa kaupanpäälle, vaikka ne karkea nenäliinat on enää jäljellä. Ja kun surua ja harmitusta on harjoiteltu tarpeeksi, katsotaan se Turpeisen timanttilöydöksen suuruus uudestaan, vaikka lopusta alkuun ja alusta loppuun, jotta nauruhermot herää koomasta.
Onko todellinen elämä helponpi kestää, jos välillä hukuttautuu, jonkun muun luomaan tunnemaailmaan harjoittelemaan, miltä tuntuu nekin tunteet, joita ilman me toivoisimme voivamme elää? Siitä en mene takuuseen, mutta itselleni fantasiamaailmassa käynti, antaa oivan tilaisuuden tehdä sydämen ympärille niitä, realismilta suojaavia taikoja. Olkoonkin maailma raadollinen ja myrskyisä, Sateen jälkeen tulee pouta ja sitten sataa taas Pappoja karvahatuissa. Mutta senhän tietää jokainen, hiukankaan Pekka Poutaa kuunnellut.
Maailman surullisuuden kanssa kaikin kynsin taiteillen ~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti