Löytöjä "Autiotalosta" Luin runon tönön edessä ääneen kyyneleet
valuen. Ihan kuin tämä runoilija oisi sen tätä hetkeä varten tehnyt.
Kiitos Kauniista sanoista tuntemattomalle runoilijalle.
valuen. Ihan kuin tämä runoilija oisi sen tätä hetkeä varten tehnyt.
Kiitos Kauniista sanoista tuntemattomalle runoilijalle.
"Runon" Autiotalo löytöpäivänä 24.8.2013 |
Autio tupa
Sitä lähestyn kiirehtimättä,
sillä tiedän, se autio on.
Siellä hiljaisuus antaa kättä
ja pöytä on kattamaton.
Oli tuvassa tuntua ennen.
Oli seinien sieluna hän.
Oli onnea ovesta mennen,
oli kaipuuta lähtiessäin.
Mä palasin työstäni illoin,
jalan kulkua kiirehtäen.
Oli uskoa uupumus silloin,
sitä taakkana kantanut en.
Palaan nytkin. Ponsi on poissa.
Enää palaa en kiiruhtain.
Kun hiljaisuus hirsissä noissa
asuu autius askelissain.
Tulen tupaani kiirehtimättä,
se tyhjä ja autio on.
Vain hiljaisuus antaa kättä,
ja pöytä on kattamaton.
Pentti Hietanen Nyyrikki nro 16 vuodelta 1958 sivu 2
Autiotalo nuoruutensa kukoistuksessa kenties lehden ja runon ilmestymisen aikaan? |
Punainen tupa muttei peruna maata |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti