Tammikuu

Tammikuu pitkä ja tipaton? Synkkä ja hipaton? No sitäkin, mutta mutta verbaliikaltaan tyystin vaijennut. Se on kuulkaa todellakin ollut julman pitkä, tämä tammikuu. Enemmän kuin kerran kummastelin kalenteria, että eikö oikeasti vieläkään ole kuukausi vaihtunut? Unet on ollut aivan käsittämättömiä ja päivät niin täynnä ohjelmaa, että kun kello illalla koputtelee kahdeksaa, olisin aivan valmista kauraa Nukkulandian kuljetukselle.

Unissa syön kissan tassuja elävältä kissalta, juoksen kaaosta pakoon pääsemättä minnekään, läpsin pikkulapsia, nielen happoa ja lasken alleni, itken ja parun turhautumistani ja koen niin suurta ahdistusta ja maailmojen romahtamista että, kun kauhusta parkuen nousen ylös ja avaan silmäni, niin kutsuttuun todellisuuteen, olen hiestä märkä ja varma, että saan  sydänkohtauksen. Kaksi sekunttia myöhemmin, totean olevani yhtä väsynyt kuin nukkumaan käydessäni ja päivä on vasta alussa.

Unohdan unet melkein heti. Paitsi että, niiden ikävät tunnelmat kieppuu päässäni. Joitakin kummia yksityiskohtia, tulvii epämääräisinä muistikuvina mieleeni tämän tästä. Päivät on silti mukavia, olen aikaansaava ja tunnen oloni hyväksi. Väsyneeksi, mutta hyväksi. Olen jopa liikunnallisen kärpäsen pistämä. Tupapyörä sai kyyditä levottomia jalkojani 5x viikossa, ulkoilu jäi vähiin, koska kelit ei tosiaankaan houkutelleet. Muutamana päivänä sentään pääsin ulos asti, silloin oli jopa sole taivaalla ja pakkasta niin että poksket kipristeli. Autuaallista.

Harvoin teen mitään UudenVuoden-lupauksia. Yleensä ne on ainakin tyyliin "lupaan olla lupaamatta mitään." Tähän mennessä lupaus on pitänyt. Mutta yllättäen nyt päädyinkin lupaamaan itselleni, "tänä vuonna ylitän ja yllätän itseni". Hiukka jännittää muuten itseänikin, kuinka sen teen, mutta viimevuotisen perusteella, odotettavissa voi olla mitä vaan. Sen olen tästä kuukaudesta jo päätellyt, että nyt tulee erikoinen vuosi. Saatan olla eräänkin kerran liemessä kaulaani myöden ja saattaa olla, että voin leijua kuin höyhen joinakin hetkinä. Suurimmalla varmuudella voin sanoa, että tylsyydestä en tänä vuonna paljoakaan kärsi. Vuosi on jo alkanut melkoisella ryminällä. 

~W~