Toisinaan, oisi mukava
maalautua kankaalle itsekin...
Olla Satu, joka päättyy hyvin,
Tarina, jolla on onnellinen loppu.
Olla taika Keijujen siivissä,
Uni kiitävissä hetkissä.
Olla olematta se.
jonka vastuulla
on siveltimen jälki.
Kun olen
Tarinan tekijä,
Kriittisyys sotkee
kauneimmistakin väreistä
likaisen harmaata.
Viis siitä tarinasta,
jonka kerroit siveltimelleni.
Minä sotken sinun kauniin tarinan,
sekoitan siihen ihmis suruni.
Vihaisen saastan sisältäni,
vaikka tarkoitus oli kertoa siitä,
miten kaunis
Sinun maailmasi on.
Kuinkä värikäs,
täynnä tahrattoman kaunista
energiaa.
Kuinka vajavaiseksi
tunnen itseni,
nähdessäni kertomasi,
Kuinka hengettömäksi
tunnen ihmismaailman
sävyt.
Kuinka vähän,
kykenen näyttämään
kaikesta
näyttämästäsi.
Sinun maailmasi
valo pimenee
minun tauluillani.
Sinä annoit
minulle lahjan
nähdä maailmasi,
kertoa siitä,
kuulla ja kuvailla
vaikkei taitoni riitä.
miten tehdä siveltimin
sama taika,
jonka Sinä
teit sivelemällä
kyyneleet poskiltani?
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti