Ja Elämäkin Voittaa.

Minä tiedän olevani yksi niistä "lohdullisten sloukaneiden" viljelijöistä, joiden tarkoitus ei ole ollenkaan niin paha, kun miltä se saattaa erittäinkin ärsyyntyneessä mielentilassa vaikuttaa. 

Tälläinen "Lohdun Sloukaneille" sopimaton jakso on juuri nyt itselläni pahasti jumahtanut päälle. On ollut haastavanpaa. Todella. Ei vaan eilisen ajan, vaan jo ihan hetken pätkää. Kunto on erittäinkin huono, mieliala samoin ja pienetkin vastoinkäymiset, kuten auennut lenkkarin nauha, aiheuttaa todella infernaalisen ahdistuneen olon, nöyrä kumartelu nyt vaan ei sovi minulle. 

Tämmöisessä tilanteessa, viereen tulevat yhdenlaiset vuoden yrittäjät kehoituksineen "Ammu itsesi." Ei kuulosta vain häijyiltä typeryksiltä, vaan he kuulostaa myös typeryksiltä, joilta tekee mieli pyytää ase, jotta voi tehdä useammallekin henkilölle yhtä hyvän mielen kuin itsellänikin on.

Minulle ei sovi "Ulkoilu" terasseilla, eikä myöskään ravintolan tanssilattioilla. Ei enää. Olen vanha ja pidän hiljaisuudesta. Inhoan tungettelevia, kaiken tietäviä ihmisiä, humalaisia höpöttäjiä joilla on huono värinäkö ja angstiset elämän asenteet, asun sellaisen kanssa. Ei, en siis ole alvariinsa humalassa, mutta kyllä minä höpötän paljon, olen verrattaen angstiutunut (tiutiu) ja joo värinäköni on hiton huono, jos vertaa ihmisiin, jotka tietävät paikkakunnan rakennuksista kaiken, tai metsäinsinööreihin.

Minä olen maalta, maalla kävellään Paljon paljain jaloin, kengät on epämukavia ja niistä tulee rakkuloita, ne väsyttää jalkojani, Synnyinkin paljain jaloin, niin miksi, oi miksi tämä rakastamani paljasjalkakävely, saa jotkut ihmiset käyttäytymään, kuin yliriehaantuneen koiran pennun? Jos olen jo hetken kävellyt paljain jaloin, tanssin paljain jaloin, ei hyvä ihminen, maskuliinispuolinen miesihminen, ne ei ole seksikkäät ne jalat, ne on jalat, joissa ei ole sukkia ja jotka on likaiset.

Ja ei, niiden pesuun ei käytetä mieseliön kuolaa, eikä niiden lähellä ole pakko stepata 46 (neljäkutosen) maastokengissä, savulle haistevana ja jotekin oudosti hamsteria esittäen. Jos luulet, että sellainen tekee minuun vaikutuksen: Yllätyt EI tee. 

Tai anteeksi tarkenna, se tekee vaikutuksen kyllä, mutta lähinnä se saa minut hiljaa mielessäni pohtimaan, mitä pillereitä mahdat käyttää, myydäänkö niitä ihan tiskilta, vai saako apteekista ja tekeekö ne sinusta vaarallisen ja mitä tapahtuu, jos lakkaat käyttämästä niitä. Muututko "normaaliksi" mitä se ikinä tarkoittaakaan, vai vielä hullummaksi? Ja oletko karannut, ja mistä mielisairaalasta. Saako karanneiden palautuksesta löytöpalkkion? Onko heitteille jättö, jos nyt vaan hiihdän ulos tilanteesta ja leikin etten nähnyt tuota ihmisen ja hamsterinristeytymää, joka selvästi alkaa saada kramppeja tanssilattialla...

Jep oli todella hauska ilta. Sen kruunasi puolitutun ohikulkiessaan heittämä kommenti "ELÄMÄ VOITTAA!" Siinä vedet silmissä istuessani pohdin vain, että Arvasin tuonkin. Miten muutenkaan, kun minulla on aina ollut niin hemmetin huono tuuri. Kaikkeni olen yrittänyt ja silti se voittaa.

Liikavarpaista kärsien ja hivenen masentumukseen taipuvaisesti

Wiltsu