
No nyt ja tässä siihen ei reagoisi, kuin nuo kaksi kaunista karvakorvaa, joten pysyviä traumoja tuskin tulisi meistä kellekkään. Mutta mitäs, kun tämä raivo tyrskähtää esiin juuri sillä julkisella paikalla.


Minä tunnistan itsessäni räjähdyksen merkit, mutta millä tavoin otetaan ja ilmaistaan ulospäin kohteliaasti, "älä helvetissä tule kysymään minulta mitään! Älä puhu minulle mitään ja anna minun mennä NYT, eikä puhuttelun ja kyselemisen ärsyynnyttämänä! Tulen puhumaan sitten, kun tulee parenpi hetki ja hermoissa on taas enemmän venyttämisen varaa, NYT sitä ei ole yhtään.




Me nimittäin emme enää kykene keskustelemaan asiallisesti ja rauhallisesti, vaan me huudamme suoraa huutoa pää punaisena ja koko maailmaan vittuuntuneena, ketään kuuntelemattomana, emmekä me enää ikinä, tuon tilanteen jälkeen, tahdo joutua siihin samaan suljettuun paikkaan uudestaan, vaan tahdomme, että seinät ympäriltä poistuu ja tilalle tulee vapaus, eikä "opettaja oppillas", tai "äiti/isä tytär" keskustelu. Ne on hiukan kuin suihkuttaisit bensaa palavaan taloon.
Noissa tilanteissa ainoa auktoriteetin tapainen, jota Raivotar minussa kuulee, olen minä itse ja minä sanon itselleni, mene kotiin ja lepää. Jos joku muu antaa risiriitaista tietoa, sekoaa Raivotar entisestään. Olen vuosien aikana oppinut tuntemaan itseni, mutta mitä se auttaa tilateissa, joissa ylenpieni mielipide painaa enemmän, kuin minun itsetuntemukseni?
Yhteiskunnalla ja sen viisaalla väestöllä on näkemyksensä siitä, miten sen pelinappuloiden tulee toimia, mutta mitäpä tehdään silloin, kun pelinappulalla on oma näkemys, oma, normista poikkeava tahto. Kumpikaan ei taivu, kumpikin on oikeassa omalla osallaan ja kumpikin väärässä toistensa suhteen. En voi määrätä yhteiskuntaa toimimaan oman tahtoni mukaan, mutta ihmetyttää että, sillä on kuitenkin oikeus sanella millainen minun pitää olla, jotta olisin NORMAALI.
Minä en ole käytokseltäni helppo, en ole ollut sitä koskaan, enkä valitettavasti tule olemaan, mutta olisi mukavaa, kun voisi elää tässä yhteiskunnassa silti ihmisen arvoista elämää, ilman puhutteluun joutumista, valvovan katseen alaisena olemista ja itseni roskaksi tuntemista, vaikken pelin alku jaossa saanutkaan, niitä pakan parhaita kortteja.
~W~
~W~