Silmät suljettuina minä kuljen,
näkemättä kauniita kuvia,
näkemättä suloisia unia,
valveilla unessa,
unessa hereillä ollessa.
Silmä suljettuna
kadulla,
ihmisvilinässä,
siellä missä sinäkin kuljet.
Ihmekkö tuo, että ohitsesi kuljen,
vuosien jälkeen vieläkin.
Näkemättä,
kuulematta,
tuoksua tuntematta.
Yhdestä kylästä,
uudelle seudulle,
taas kateisiin kulkien.
Me kumpikin maailman tietä,
minne se meitä vie?
Aistit ja sydän suljettuna,
Ketään vastaanottamatta,
ketään kädestä
pitämättä.
Jos ei koskaan
huomaa,
Jos ei koskaan
löydä,
Aina vain ohi kulkee
ja kadottaa.
Voiko silloin olla menettänyt mitään,
kun ei tiennyt paremmasta?
Kun ei tiennyt
että matkat
samat kuljit, kuin minäkin,
vain kadun vastakkaista laitaa.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti