Peruskalliot

Me eletään aikoja jolloin, 

hyvästellessämme 

emme tiedä,

tapaammeko huomenna, 

vai seuraavassa elämässä.

Niin monta viimeistä kertaa,

on ollut kuluneissa vuosissa.

Halausta, hymyä, sanaa.

Anna niiden olla ne oikeat aina.

Silloinkin, kun tuntui, että

tärkeimmät jäi sanomatta.

Me kuljemme toistemme rinnalla, 

edellä ja toisinaa ohi, 

huomaamatta, kuinka suuri 

tuon kohtaamisen merkitys on.

Kun Peruskalliot järkkyvät.

Jotka ovat pysyvyys ja 

ikuisesti meidän elämässä.

Sittenkin,

kun muuttuvat tomuksi ja

tuulten kuljettamana palaavat valoon.

Sittenkin he ovat ja pysyvät 

sydämissämme.

Ovat Voimana surussamme,

ilontäytteisinä muistoina

mielissämme.

Katoamatta koskaan kokonaan.

Hyvää matkaa sinne jonnekin.

~W~