Hymyile minulle,
silloinkin,
kun omat kasvoni
ovat unohtaneet,
kuinka se tehdään.
Tartu käteeni,
älä välitä,
vaikka se on
nyrkkiin puristunut,
avaa se ja
lämmitä.
Vaikka sanon,
En tarvitse ketään,
se ei ole valhe,
ei täysin tottakaan.
Itseensäkin voi eksyä,
eikä suu silloin
sano kutsuvasti,
"Tule luokseni."
Minä eksyin,
jo viime
vuosituhannella.
Enkä vieläkään
osaa joka harhastani
ulos.
En kaikkia
muurejani,
jaksa yksin sortaa.
Ei ihmisellä ole
kuoriutuvan
kananpoijan voimia,
ei nokkaa naputtamaan
kuortaan rikki.
Tule luo,
Tuo moukari
tullessasi.
Hajota
kaikki ne muurit,
joiden takana en enää
ole turvassa.
Viholliseni
on sisälläni.
Sehän olen minä.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti