Viime hetket

Sinä kuritit,
hellit ja hyväilit,
veit pois,
annoit tilalle uutta.

Sinä laitoit
minut virran vietäväksi,

varoittamatta lainkaan 

kuopista,

kivistä,

kuohuvista koskista.

Kertomatta, kuinka paljon

mustelmia,

kolhuja, viiltoja

vihantunteita

minä kokisin.

Unohdit myös kertoa

kunka monta

uupuneen väsyneen 

painajaismaisen 

elämänhetkeä
minä joutuisin kokemaan.

Kuinka paljon
kyyneleitä ja tuskan huutoa.

Mikset varoittanut?
Et kyllä ennakkoon kertonut

ilostakaan,

et onnistumisen riemusta

Et voiton tunteesta,

et siitä helpotuksesta,

minkä koin 

kosken kuohujen päätyttyä.

Et onnesta,

uusista taidoista

Olit aika hiljaa

siitä mitä tuleman piti.

Yllätit minut.

Olen kiitollinen, että 

tutustuttiin,

olen myös kiitollinen

hyvästellessäni sinut.

Voi olla, 

ehkä jonakin 

päivänä kaipaan sinua,

mutta nyt.

Viime hetkilläsi

toivotan sinulle 

hyvää matkaa

historiaan.

~W~