tiistai 6. marraskuuta 2018

Hyvää Matkaa.

Siellä jossain kotona, tähtitomuna, me kerran päätettiin, kuinka elomme eläisimme ja miten sen sitten aikanaan päättäisimme ja päätimme täysissä valovoimissamme, että elomme kestäisimme ja tiemme kohtauttaisimme, kanssa toisten tomusten, kukin tavallamme.

Kestetty on ja kohdattu on ja toisinaan on jouduttu hyvästelemään kukin tavallamme kanssakulkijoitamme, niin kauneudella, kuin rujoillakin tavoilla. Vaikka kuolemantapa, on aina kunkin tomuna tekemänsä valinta, ei täällä ollessaan juuri kukaan meistä kykene sitä lupaustaan muistamaan. Varsinkaan, kun se kuolema järkyttää ja rytinällä ottaa omansa.

Ja harvoin meistä kukaan täältä, jälkeenjäävien mielestä on juuri sopivaan aikaan pois lähtenyt. Kaipuu jää aina. Ja mieliharmi siitä ettei tullut sanotuksi ja kerrotuksi kuinka tärkeää kohtaaminen juuri sinun kanssa oli. Jäi sanomatta "Kiitos, kun välitit." Tai "anteeksi etten tiennyt," kerrottua että "muutit elämäni", "autoit jaksamaan vaikeuksissa." Pyydettyä anteeksi liian vähän ja jäi antamatta anteeksi aina liian paljon.

Kuluneen kahden viikon aikana olen kuullut useammistakin yllätyksenä tulleista henkimaailmaan siirtymistä. Kaikki niistä on liikuttaneet sisälläni palasia sinne ja tänne. Otan osaa teidän murheisiinne, jotka olitte heitä lähinpänä. Muistakaa, ettei he kuitenkaan ole kuin harson takana, pois näkyvistä, mutta vieressä kulkemassa aina kuitenkin.

Mutta yhden viestin kirjoitan suoraan henkimaailmaan.
Kiitos Pekka Asikainen, että olit ja kuljit nuorten ihmisten tukena juuri silloin, kun minä kompastelin heidän joukossa. Kiitos, että välitit ja puutuit tilanteisiin, joissa olin altavastaajana. Kiitos, ettet pitänyt minua liian tyhmänä ja mihinkään sopimattomana, vaikka itsekin olin jo uskoni menettää. Kiitos, että olit Luokanvalvoja, Rehtori ja Opettaja, jolla oli hyvä sydän, ystävällinen luonne ja riittävästi auktoriteettiä huutamatta kehoittaa "Älkää nyt pojat kiroilko noin saatanan paljon, kun se on niin helvetin rumaa!" ja saada porukka vielä tottelemaankin. Toivon voivani joitakin oppejasi muistaa ihan tähtitomuksi asti, vaikken mikään matematiikan nero, tai fysiikkatietäjä ollutkaan. Toivon kuitenkin osaavani olla hyvä ja ystävällinen ihminen, sitä oppiahan sinäkin ympärillesi levitit.

Ihaillen ja kunnioittaen, toivotan hyvää matkaa,
t:oppilas viime vuosituhannelta.
~W~


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti