Luonnonkansan turinoita: Ulkoilun iloja.

~*~

Ulkona oli kylmä. Pyysin Susilla tulleita laulamaan uudestaan loitsunsa,

sillä jostain syystä arvelin saaneeni yhteyden Tunturin Usvaan juuri tuon loitsun ansiosta. Jos olisi vielä joku, jolla oisi viestitettävää. Ryhmä aloitti soittonsa ja kaikki muutkin liittyivät sanoihin,

jokainen omakseen tuntemalla tavalla. Melkoinen Rytmiryhmä.

”Luonnonkansaa tarvitaan,
Valoa etsimään,
Tuntureille soittamaan,
Iloa naurua tulvimaan,
 Nukkuvaisten unta valvomaan.

Ja he jotka kynnelle kykenevät,
 rosmojen perään rientävät.

Etsikää varas ja piilot sen,

kolutkaa kolo jokainen,
 Taika on väärissä

käsissä,

Tuulet suosivat etsiviä.”

Väki tanssi, lauloi ja nauroi. Tytti ja Nyt-Aika olivat luoneet ulos valtaisan pitopöydän lumesta. He ja muutkin ystäväni tanssivat pöydän ja rakovalkean ympärillä. Repo taivaalla tuntui olevan aivan innoissaan soitannasta ja lisäsi valoaan, välkkyi vihreästä violettiin ja vaaleanpunaiseen. Kaarnalan Herra teki taikojaan ja kattoi pöytään villiomenoita, luumuja, jos jonkinlaisia pähkinöitä, marjoja ja oli hän taikonut lisää sieniherkkujakin. Suuri lämmin kulhollinen, Korvasienikeittoa. Salmantereiden ja Maaäidin laittamaa kuulema.

Istuin tulen äärelle lämmittelemään ja katselin liekkien seassa lepäileviä Salamantereita. Huubert toi minulle keittokulhon, sekä kynäni ja vihkoni. Kiitin ja samassa kuulin, kun joku jostakin kysyi, miltä Salamanteri näyttää?

~*~