Luonnonkansan turinoita: Haaste.

~*~

Vaikka melkein koko Luonnonkansa oli jo valjastettu apuun, löytyi aina uusia ja uusia olentoja, joille tietoa koetimme välittää. Jossain määrin Kirjureiden ajatusaallot oli yhteiset, mutta vaikeinpina hetkinä yksinäisyys tulvi mieleen ja omiin kykyihin ei jaksanutkaan luottaa niin paljon, kuin tilanne vaati. Meidän ja Luonnonkansan yhteistyöstä oli kiinni koko tulevaisuuden Valo. Näin ajatellen se vaikutti melko raskaalta vastuulta.

Toisinaan Kirjureiden yhteis-ajatus oli täyttä epätoivoa ja pelkoa. ”Millä tästä selvitään? Entäpä, jos tulee kirjoitettua, jotain väärin ja koko maailma joutuu siitä kärsimään?” Tänä aamuna Satulan emäntä harmitteli päänsärkyään ja ulkona vielä näkyvää, hyvin alhaalta paistavaa Aurinkoa. Viltit houkutteli enemmä, kuin kriisitilanteessa oli sallittua ja mieli oli varsin apea.

Kievarissa kulki alvariinsa joku ja rauhaa ei ollut hetkeäkään. Juuri nyt ja tässä tilanteessa lepo oisi ollut tarpeen, Otsamolla tilanne oli myös pysähtynyt ja Punapää istui pöydän ääressä kahvikuppi kädessään, yhteys jonnekin oli selkeästi avattu, mutta Tarinaan ei ollut hetken aikaan tullut uutta tietoa ja olin jo kauhuissani, sillä meillä ei edelleenkään ollut aavistustakaan siitä, missä Tuulihuilu juuri nyt oli.

Oliko Sotilaat jo ennättäneet viedä sen jo Pimeydelle, vai oliko se vielä heidän käsissään? Ja jos, niin miten pitkälle he olivat jo ehtineet kadota? Kuinka kauas Pimeyden voimat ylttivät. Minun maailmassani niistä voimista on eräitäkin tarinoita, eikä mikään niistä ollut järin kaunis. Mitä Pimeys edes halusi saavuttaa tuolla Tuulihuilun sieppaamisella?

Sitä saattoivat soittaa vain tuulet ja ilman tuota soittoa maailmasta katosi kaikki valo.

Tosin, kun nyt mietin, joillakin hetkillä se oisi ihan hyväkin. Hieroin otsaani ja tuhisin harmista. Päänsärky tuntui pahenevan, ikkunasta tulevien Auringon säteiden vaikutuksesta.

Yht'äkkiä seuraani liittyi minulle tuttu kaksikko. Toinen heistä oli Jooseppi Jouluntuoja ja toinen Aluellinen Säidenhaltija Hippos, (Suomen Hippos ry on myös hevosurheilun ja kasvatuksen keskusjärjestö, joka perustettiin 1973, Säidenhaltiajan ollessa talleilla haltijana. Meidän Hippos rakasti hevosia ja talleilla ollessaan, hänen huvitustaan oli lueskella ihmisten lehtiä ja kirjelmiä ääneen hevosille, koska ihmissanat muikisteli mukavasti mieltä ja nauratti hevosia. Erään upean ravurin mielestä Hippos, oli ihan Haltian nimiainesta ja niin Hipposesta tuli Hippos. Vaikka Hippos myöhemmin vaihtoikin alaa Säidenhaltijaksi, nimi säily entisestä tallielämästä muistona.)

Mutta asiaan. Kirjurilla on siis kiukutus ja päänsärky. Kuulosteltuaan hetken Kirjurin murinoita, Joosepilta ja Hippokselta löytyi ehdotus. Melkeinpä kuorolauluna he tokaisivat. ”Nythän sinulla on oiva tilaisuus vaikuttaa Auringon taivaalla vaellukseen.” Kuinka niin? Kysyin ja vastaus kuului edelleen kuorolausuntana. ”Sinähän olet Kirjuri. Jos sinä Kirjoitat ettei Tuulihuilua ikinä löydetä, niin sitähän ei sitten löydetä ja  Aurinkohan ei enää koskaan nouse.”

~*~