Luonnonkansan turinoita: Jalo Kasvienvartija ja joulun avajaiset

~*~

Ensi kohtaamisemme tapahtui joitakin vuosia sitten, Hellqvistin Puutarhatontun kasvihuoneilla, mutta koska nyt tuntuu olevan jännitystä ilmassa, on hypähdeltävä asioissa hiukan edelle ja kerron tapaamisesta sitten, kun hän on rauhoittunut aloilleen.. Jalo viihtyy selkeästi luonani, asuu parvekkeella ja liittyy usein seuraani ihan huoneessakin. Nyt kirjoittaessani, hän ravaa ovesta sisään ja ulos ja vaatii minua kanssaan ripustamaan lyhtyjä ja valoja Kesälän kaunistukseksi. ”On tullut talvi ja nyt sata ensilumi. Liikettä Wilhelmiina, etkö huomaa?” Huomaanhan minä. Ja tulenhan minä, mutta ensin kirjoitan vielä loitsusi, jonka pyysit toimittamaan Puutarhantontun väelle, Sopiiko? ”Myöhemmin, Tytti sanoi, että tämä on tehtävä nyt.” Selvä siis valoja....Mikähän hoppu tässä nyt on?

~*~

Joulun avajaiset

Jalo sai valonsa ja minä loitsun kirjoitettua. Jalon posliiniset ystävät, Puutarhatontut Etwart ja Metusalemi, puutarhamajan ja maailma lunta. Voi kuinka on luminen maisema kaunis. Siivotessamme Kesälää, laittaessamme valoja ja kynttilälyhtyjä, parvekkeella vallitsi juhlan tuntu. Jalo kertoi uudesta Krouvista, joka aukaisi ovensa. Kuuntelin asiaa puolella korvalla, kuten meillä ihmisillä on tapana.

Kuulin Juusosta ja Turvalasta, Kattilan Kievarista ja taas krouvista, Joulun avajaisista ja ketä kaikkia on tulossa. Sepä mukavaa vastasin hajamielisesti ja mietin, mikä mahtaa olla seuraava kertomus, jonka saan kirjata ylös. Jos oisin osannut ennakoida paremmin, oisin kaiketi myös kuunnellut Jaloa tarkemmin.

Iltani oli yhtä hulinaa. Väkeä tuli ja meni, se juhli Kesälässä ja keittiössäni, istui kanssani olohuonessa kuuntelemassa ja katselemassa touhujani ja kaikilla oli paljon kerrottavaa. Viestittelin ystäväni kanssa ja hän kertoi heillä olevan saman hulina. Juuso oli järjestänyt siellä krouvin avajaiset. Jalo piti Kesälässä joulun avajaisia ja Tytti kievaria, kuten usein muulloinkin. Erikoiseksi illan teki se, että jokin ovi, oli auennut talojemme välille ja juhlijat kulkivat tuon monen kilometrin matkan, kuin astuisivat huoneesta toiseen.

Juuso oli ystävällisesti levittänyt tietoa lupauksestani, että kirjoittaisin heidän kansastaan ja vapaaehtoiset ja enimmäkseen Juuson antaman listan ”ulkopuoliset”, aivan uudet tuttavuudet, esiintyivät, sekä ystävälleni, että minulle. Ystäväni on edelleen hiukan tietämätön lupauksestani ja olen tavattoman hämmentynyt, kuinka vahvasti häntäkin opastetaan nyt tunnistamaan, ketä kukakin on. Hyvä niin, jos jää jokin asia epäselväksi, on joku jolta varmistaa myös ihmismaailmassa.

”Voi mihin me jouduimmekaan?” Sanon tämän ääneen, hymyillen ja huvittuneesti.

~*~