Luonnonkansan turinoita: Juuso Rrömppäisen tehtävän anto

~*~

Niinkuin aamulla huomasitte, tämä Juuso ei ole niitä tonttuja, jotka jäisi turhia hidastelemaan, kun turinan alkuun päästään.Niin ei hän myöskään malta odottaa aamuun, koska jupisee tuossa vieressä: "tehtäviä on, hommeleita jonossa...", kuulin muutaman suunnitelman ja olen jo hiukan kauhuissani. Pitäisi ehtiä pysymään vihkoineni perässä, mutta mitenkä tässä hidas ihminen, elohopean perään poukkoilee? Juuso vaan nauraa, kuten Turvalan Rouva hetki sitten,

"Järjestetään järjestetään." No niinpä kai sitten...

Mutta mutkan kautta tehtävään.

Kun uteliaana ja hämmentyneenä ihmettelin, että mikä Satulan emäntä? Ihan uusi nimi minulle, Juuso esitti sen niin arvokkaan vakuuttavasti, että jäin sitä makustelemaan. Hämmästyttikin hiukan, että mistäs moinen titteli?  Semmoinen hevosen selkään laitettava satulako?

Ystävällisesti Juuso selvensi että, vieraani Luonnonkansasta, ovat antaneet nimen. Satula, tai mielikuvan mukaan, se voi olla myös Tarula, on kotonani toimivan Kievarin lisänimi. He käyvät täällä kahvilla ja syömässä. Jos täällä on ystäviäni istumassa iltaa, myös he ovat joukossamme nostamassa maljojaan. Usein silloin, kun emännöin kievaria yksin Tytin kanssa, he kertovat tarinoitaan. Minä kuulen niitä, mutta unohdan ne melkein saman tien. Niin käy useimmalle ihmiselle.

No entäs se tehtävä? Mistä tehtävästä oli kyse?

Juusolle oli annettu tehtäväksi kertoa, että Heillä olisi minulle tarjolla työ. ”He” ilmeisesti tarkoitti Luonnonkansaa. Minun kaltaisia kuuloja, on kuulema vieläkin liian vähän ja tarinankertojat vähenee yhtä piaan. Ja koska olen tarinankertojan sukuja, sekä isäni, että äitini puolelta, ja kuulema paljon muutakin, mitä en siinä hötäkässä ymmärtänyt, minun täytyy alkaa kirjoittaa kuulemaani.

Ihmettelin, että kunka se käy, kun on tämä ihmisen mieli, mutta he lupasivat auttaa.

Juuso muistutti minua kohtaamisistani vuosien varrella. Ja niitä muistellessa mieleeni todella tulvi hulvattomia tapahtumia, puutarhalta ja rannoilta, lapin tuntureilta ja niinkin ”kaukaa”, kuin omalta parvekkeeltani. Ihaillen Juuso Rrömppäistä, Kahdella Ärrällä. (Lisänimen muodon hän ilmoitti emännälleen.) olin lyhyessä hetkessä, oppinut tuntemaan häntä jo hiukan.

Armoton herkkusuu ja utelias tiedon kerääjä, loistava kyky tulla ymmärretyksi. Fiksukin vielä, asettuu kotoseksi taloon, jonka Rouva on loistava kokkaaja, se tietää hänelle ja hänen mahtavalle tuoksureseptorilleen nautinnon aikoja. Olen melko varma, ettei tämä ollut viimeinen kerta, kun tapasin tämän Tonttuherran. Ystäväni puolesta olen myös iloinen. Kun talon onni, on noin kaikkialle ulottuvissa käsissä, ei se voi olla muuta kuin Turvala.

Mutta melkoisella tehtävällä, hän minua paiskasi. 

Kyllä, otan haasteen vastaan, kunhan lupaatte auttaa minua. Tälläistä hommaa en ole vielä tehnyt, ja asioillani on taipumusta lähteä rönsylemään, niin kuin sen eräänkin Jokisen eväillä..Minulla on oltava useanpiakin apuja, niin kuulon, kuin kirjoittamisenkin suhteen, joku puhui kuvittamisesta...Mutta,mutta, mutta...hei kuulkaa rajoittakaahan vähän..?

~*~