Luonnonkansan turinoita. Osa 20 HillaMaija

Kävimme jokin aika sitten, Turvalan Rouvan  ja uuden tuttavuuden kanssa keskustelua silmänräpäyksissä. Tämä jouluisan oloinen hahmo esittäytyi ensin ystävälleni. Nyppi Turvalan tuvassa kukkasista roskia ja oli tohukas. Jouluisen oloinen ja karunkaunis tonttu, jolla oli "näppy nenän päässä". Samaan aikaan, kun hän teki mainittua toisaalla, tonttu-rouva istui onnellisen tyytyväisenä, tuoksuva glögimuki käsissään, minun viereisellä tuolilla ja kertoi olevansa Kukkatonttu HillaMaija. Hän halusi minun kirjoittavan teille puolestaan kirjeen.

~*~

"Hei ystävät.
Työni on hoitaa huonekasveja, kodinhenkeä ja lemmikkejänne. Rakastan hyvää ruokaa ja koruja. 

(Yksi näistä koruista oli se nenän päällä ollut näppy, joka tarkemmalla katsomisella, osoittautui pienen pieneksi kärpäsieneksi, joka toimitti korunvirkaa tontun jalomuotoisella nokalla. Sain luvan tarkentaa tätä kohtaa)

 Olen pienesti pyylevä, muuntuvainen tonttu. 

Muuntuvainen tarkoittaa siis olentoa, joka voi muuttaa kokoaan. Jotkut muuntuvaiset voivat muuttaa myös ulkonäköään, tai väriään, kuten kameleontti. Tämä on erittäin tärkeä taito esimerkiksi joulupukin tarkkailijatontuille, jollainen minäkin olin nuorenpana ja joskus nykyäänkin, jos tarkailijoita on vaikkapa sairaina, meidän alueella. 

Kyllä, myös luonnonkansa sairastelee, heidän sairaudet, ovat useimiten heijastumia ympäristöstä. Jos luonto kärsii, sen kansa kärsii myös. Jos pohjavesialueet kärsii, menettää Luonnonkansa voimiaan hoitaessaan vesistöjä ja sen asujaimistoa. Jos metsä kärsii, Luonnonkansa kärsii samoin, sillä he hoitaa niin metsää, kuin sen muita olevaisia ja eläväisiä, elämistä linnustoon ja matelijoihin, kasveihin, puihin ja pensaisiin. Kun ihminen ja ihmisten koneet, tuhoaa luontoa, ilmaa ja vesistöjä, hän tuhoaa tietämättään ja ajattelemattaan, myös Luonnonkansaa.

Meidän luonnonhenkien tehtävänä, on aina ollut, hoitaa eläväisiä kaikkialla. Niin täällä teidän kotonanne, teitä, lemmikkejänne, huonekasvejanne ja huoneenhenkeä. Maatiloilla lisäksi karjaa, pihapiiriä ja peltoja. Metsissä olevia puita, kasveja ja eläimiä. Työ on loputon. Ennen teimme ihmisten kanssa töitä rinta rinnan, ystävinä. Kulkijat ja talojen asukit muistivat meitä pienin lahjoin ja kauniin ajatuksin. Nyt Te olette, tavallaan ymmärrettävästikin, unohtaneet Luonnonkansankin, muun kiireenne keskellä. Te voitte huonosti ja niin myös me uuvumme.

Siksi, jos saan pyytää, esittäisin näin kirjurin kautta vakavan toiveen: Pyytäkää Luonnonhengille voimia ja uskokaa meihin.Yksin emme kukaan jaksa kaikkea hoitaa. 

Oisi suuri apu Luonnonkansalle, jos metsien, vesistöjen, hakkuupaikkojen, tehdasalueen ohi matkatessanne,  tai vaikka tätä kirjettä lukiessanne kuiskaisitte hiljaa. Tai vaikka huutaisitte, minkä kurkusta ääntä lähtee: ”Luonnonkansalle voimia.” Tuolla lauseella on ihmeitä tekevä voima. Kuulisimme silloin, että arvostatte työtämme, ettekä ole unohtaneet meitä. Me emme unohda Teitä ja kiitämme avusta. Ensimmäisenä tuomme hymyn suupieliinne.

Kaikkea hyvää Teille ja kiitos kun kuulitte pyyntömme.

Suurella rakkaudella HillaMaija."
~*~