Sydän levottomuutta täynnä,
silmien takana valmius kyyneliin.
Kun on jo valmiiksi rikki,
ei tarvita suuria,
tekemään siitä vähästä eheydestä,
silkkaa silppua.
Mikä oli se tunne,
joka muka ehjäksi sai kaiken?
Millainen se rakkaus,
jolla muutettiin maailma
purppuran punaiseksi?
Kuka ruoja sanoi, että
rakkaus oisi kaikille tarkoitettua?
Voisiko suuremmalla
katkeruudella
enää todeta,
että valhetta kaikki,
hunajalla kuorutetut lauseet.
Vain harvalla on mahdollisuus
aitoon rakkauteen.
Loput meistä,
lukee romaaneista
ruusuilleensa
parasta kasvuvoimaa.
Haisevaa ja voimakkaan
täyteläistä.
Ainoaa todenmukaisuutta,
mitä riittää suurella varmuudella,
meistä jokaiselle.
Tynnyri kaupalla.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti