Kävin joskus, taannoin, kauan kauan sitten, keskustelun siitä, miten ja miksi kukin tervehtii, kuten tervehtii. Päivää, hei, moi ja sitä rataa. Keskustelussa tuli esiin, ettei eräs keskustelutoverini katsonut voivansa käyttää sanaa Terve, koska ei voinut tietää varmasti, että toinen on terve ja jos tervehditty sitten vaikka pahoittaa mielensä, kun hän niin ajattelemattomasti, tervehtii sairasta ihmistä.
Tuijotin keskustelun aikana, jonkin aikaan kaukaisuuteen ja mietin höpsösti, että minun ihmiset sitten sanovat halkovan atomeja ajatuksillani. Ja oikeassa olivat. Mie olen pohtinut tätä keskustelua jo enemmän kuin 10 vuotta. Välillä se palaa uudelleen pähkittäväksi, kuin oisin vasta eilen käynyt tämän keskustelun.
Olen aikojen saatossa löytänyt ajatuksen punaisen langan, mutta käytän silti edelleen tavatessani ihmisiä, usein Terve- tervehdystä. Myös heille, joiden tiedän sairastelevan.
Minuun ei nimittäin tarttunut tuo ajatus, että Terve-sana olisi mielipahan alku. Kun sanon Terve vastaantulijalle, minä sydämestä saakka toivoin, että hän on terve ja hyvin voiva.
Ja miksi en siis minäkin Tervehdyttäisi ihmisiä Terveeksi sanomalla Terve. Ajatuksen voima on suuri ja ihmeellinen. Välillä me solmitaan ajatuksillamme itsemme umpisolmuun ja täysin ulospääsemättömään sumppuun ja toisinaan meidän omat ajatukset auttaa, meidät ja ystävämme, rakkaat ihmisemme, ulos siitä umpisolmusumpusta.
Minä toivotan jatkossakin Terve. Kun sanon niin sinulle, näethän, että se sana on kehystetty kukkakuvioilla ja ihanalla sydänrivistöllä, kuten somessa kaikki kehystellään. Lisäksi sen toivotuksen mukana tulee luja halaus ja älytön määrä hattaran keveyttä koko olemukseesi. Kaikki viidessä kirjaimessa. Tärähtävän topakasti ja ilolla. Sysmäläisittäin.
TERVE
rakkaudella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti