Yllätyksiä

 Minulle on tullut tapa, yllättää ystäviäni ja itseänikin aina ajoittain. Teen asioita, joita en ole ennen tehnyt, mutta joissa on jotain, mitä haluan kokea, kuulla, nähdä...No, Kertoa muille mummoille ja papoille vanhainkodissa, jos semmoisia vielä on, kun minä sadan vuoden päästä pääsen eläkkeelle.

Usein nämä yllätykset syntyy hetken mielijohteesta ja toisinaan pitkän harkinnan jälkeen. Ja sitten yllätyksiä, joissa elämä kutoo omia kuvioitaan riemunkirjavaan mattoon ja yllättäjä yllättyy itsekin ja jännittää enemmän, kun mukana olevat.

Eilen oli juuri semmoinen reissu, mutta oi kuinka kivaa, ihanaa ja sydäntä sykähdyttävää se oli, kaikkien näiden, ei mukavien yllätysten keskellä.

Ja kuinka yksi kokemus, saattoi himmentää kaikki aiemmat sykähdyttävät kokemukset, vain varjoiksi.

Mie en ole ajatellut itseäni ihmiseksi, joka rakastaisi Oopperaa, mutta Oopperan Kummitukseen minä rakastuin palavasti. Enkä edes osaa sanoa, oliko sen pääosien esittäjät hyviä, vai pahoja, koska kaikissa heissä oli oma palonsa ja valonsa. Oikeudentajunsa, jonka puolesta koettivat taistella. Lavasteet oli upeat, tunnelma sanoinkuvaamattoman sykähdyttävä. Ja musiikki, laulut. 

Ei löydy sanoja, joilla voisi sitä suurta tunnettaan kuvata.
Aivan kuin koko Oopperatalo olisi ollut huumaavaa energiaa täynnä. Ja minä, joka en jaksa kotioloissa katsoa edes yhtä 45min sarjaa kerralla loppuun, katsoin tähtipölyn laskeutumista maahan ja mietin mielessäni "EI, Ei se vielä voi loppua!" 

Kiitos teille jotka lopulta päädyitte kanssani, Kansallisoopperan katsomoon, Oopperan Kummitusta kuuntelemaan. Kerrassaan ihana kokemus jännittää, pidätkö sinä ja pidänkö minä, siitä yllätyksestä jonka elämä järjesti. 

Minä olen mykistynyt.

💖
~W~