Kun minä kuolen

Kun minä kuolen,

minä menen mukaan tuulen,

ja jos itkevän sinun kuulen 

tulen kummittelemaan.

Sanon lujasti ja vakaasti

Töttöröö!

Kalisutan olemattomuushanpaita

 ja pudotan jäitä niskaasi,

jos itket.

Tai kutitan kainalostasi,

kikatan itse niin,

 että nauruni sinuun tarttuisi.

Sillä, kun minä kuolen,

otan takaisin kaiken

mitä elossa menetin,

kyvyn tuulessa juosta

ja pilvenä lentää,

Olla rohkea silloin kun

pelkää.

Kun minä kuolen,

en minä kumpuun jää,

minun sieluni liikkuu 

ja vapaana lentää.

Älä tee alttaria,

kivelle kukkia kanna,

ne veteen heitä

 ja aaltojen viedä anna,

kun ilosta hihkut

Hirnun vieressäs kyllä.

Tämän elämän 

korrektisti kuljen,

liki kuten kulkea kuuluu.

Liki.

Mutta, kun minä kuolen,

riemuiten hyvästi sano,

riehu, kuin hullu

ja jos itket, itke ilosta,

 sillä samalla nuotiolla,

 minä tanssin ja riemusta huudan.

Vapaa kuin tuuli

vauhdista nautin

kaiken teen,

 mitä elossa kadotin.

~W~