Luonnonkansan turinoita:Voiko Kirjurit kadota? Osa X

"Kirjuri alkaa taas haalistua." -Ennemminkin kasvattaa muuria, sanoisin minä. "Jotakin mitä lie, mutta hyvältä tämä ei näytä." Kertoiko Möyhijämestari Muriel mitään tulevasta? Jalo, Herra Kaarnala, Juuso ja Tytti keskusteli keittiön pöydän ääressä, päät vastakkain.

Kirjuri koetti kokata ja lukea yhtäaikaa. Kattilasta nousi katku ja kievarin asukkaat ravistelivat päätään, "ei taida kirjuri tänäänkään saada palamatonta ruokaa" totesi yksi kulkijoista. Kurmeetontuksi häntä toiset kutsuivat, mutta itse hän tituleerasi itseään Mimmi Makuseksi. Mimmi oli alkanut viihtyä Satulan Kievarissa ihan vain siksi, että kirjuri oli varsin oppivainen kokki toisinaan. Mimmi tunsi syvää huolta siitä, että kirjurin kokintaidot huononi sitä mukaa, kun hänen ajatuksensa muuttuivat enemmän ihmisellisiksi.

"Einekset", tuhahti hän halveksivasti. "Olkoonkin, että ne on suuri apu kiireessä, mutta valitsisipa hän nyt edes maistuvia ruokia, eikä ainaista, makaroonia ja ylikypsiä kasviksia, purukumiksi tehtyjä lihapaloja, jotka viel päälle päätteeksi polttaa. Koetin säätää palovarottimenkin erityisherkäksi, mutta ei auta."

"Möyhijämestarin mukaan opiskelijat valmistautuivat näyttämään taitojaan." Tokaisi Suttu Suonkulkija Mimmin mutinoiden väliin ja sai sillä aikaan hiljaisen muisteloitten jupinan. Kirjuri oli ensinäytöissään ollut pulassa ja pelokas. Kadotti kokonaan yhteytensä tietoihinsa ja taitoihinsa. 

Luonnonkansa oli apuna ja silti heillä oli käsissään vaan romahtanut ja itkevä kirjuri. "Kaikki menee pieleen" nyyhki kirjuri tauollaansa puiden ja kivien lomassa. Lohdutukset kaikuivat kuuroille korville ja vaikka he kuinka koettivat rohkaista ja auttaa, ei kirjurin paniikki hellittänyt. Vasta käsillä työskennellessään kirjuri sai otteen sisäisistä voimistaan. Ehkä se johtui myös hiukan siitä, että Jalo ja kumppanit yhdessä Murielin kanssa, tukivat kirjuria niin rohkaisupuhein, kuin käsineenkin.

Melkoinen näky Jalo suurine käsineen antamassa voimaa, Tytti tarkkuudellaan auttamassa, että kivut löytyy, Juuso  antamassa ketteryytä, että hankalimmastakin paikasta löytyy hyvä ote. Muriel ja  Herra Kaarnala opettamassa omia tietojaan. "Ei voi tulla kuin hyvä, jos näin teet ja omiasikin vielä lisäät", sanoi Muriel kovalla äänellä. "Kirjaviisautta oppii kirjasta, sydämen viisaus tulee sydämestä, sitäkin tarvitaan, jos aijot möyhentää hyvin. Ja hyvin sinä möyhennätkin." "Jalo, Hiukan vähennä voimaa, etteivät ihmiset luule Hiisi Lujakouraksi, ei kirjuri Jättejä möyhennä." Hirnui Muriel Jalolle, sivulauseessa.

~kirjuri~