Siitä tuli tapa. Joka kerta kun kirjuri lähti kouluunsa, Kievarin kävijöistä joku, lähti hänen turvaksi. Herra Kaarnala oli useimmiten vapaaehtoinen Tytin, Juuson ja Jalon kanssa, Suttu Suonkulkija, Hilirimpsis ja Roopertti Rupsu olivat monesti myös mukana pienen kokonsa vuoksi. Heidän oli helppo piiloutua repuun, taskuun, tai hiustupsun taa.
Ilokseen he huomasivat, että myös koulurakennuksella oli omat Kulkijansa ja Haltijansa. Luonnonkansan Möyhijät olivat ottaneet tavakseen käydä tutkimassa eroavaisuuksia ihmiskehossa ja eteeristen olentojen kehossa. "Kaikesta voi olla aina hyötyä," totesi Möyhijämestari Muriel Mielihyvä. "Metsäneläimetkin tarvitsee parantajansa ja joskus ihmisetkin hakeutuu luonnon parantavien voimien äärelle. Silloin on hyvä tietää, myös tästä vyysillisestä kehosta jotakin. Se on niin täysin erilainen kuin meidän. Energiaa kyllä, mutta niin paljon tiiviimmässä ja erikoisemmassa muodossa."
Muriel koulutti, niin Luonnonkansan oppilaita, kuin kuulevia ja aistivia ihmisopiskelijoitakin. Vaikka kirjuri jossain määrin olikin poistunut tutulta taajuudeltaan, toimi Muriel usein kirjurin kanssa. Se herätti hilpeyttä Herra Kaarnalassa, samoin kuin Jalossakin. Oli Erikoista seurata, miten Muriel Mielihyvä otti kirjurin kädet ja lähti kuljettamaan niitä kulloisenkin möyhennettävän kropalla. Toisinaan kirjurin ilmeissä oli tiettyä tyhjyyttää, kuten Möyhijämestarillakin ja seuraavassa hetkessä ymmärryksen ilo alkoi välkkyä hänen silmissään.
"Ei lainkaan menetetty tapaus, ei sitten lainkaan." hymisteli Herra Kaarnala silloin ja tanssahteli iloisesti. Möyhijämestari myhäili myös, "tämä on tämmöinen monenkirjava ihmisen lapsi. Hyvä siitä vielä tulee, kunhan koulutetaan."
~kirjuri~
Ilokseen he huomasivat, että myös koulurakennuksella oli omat Kulkijansa ja Haltijansa. Luonnonkansan Möyhijät olivat ottaneet tavakseen käydä tutkimassa eroavaisuuksia ihmiskehossa ja eteeristen olentojen kehossa. "Kaikesta voi olla aina hyötyä," totesi Möyhijämestari Muriel Mielihyvä. "Metsäneläimetkin tarvitsee parantajansa ja joskus ihmisetkin hakeutuu luonnon parantavien voimien äärelle. Silloin on hyvä tietää, myös tästä vyysillisestä kehosta jotakin. Se on niin täysin erilainen kuin meidän. Energiaa kyllä, mutta niin paljon tiiviimmässä ja erikoisemmassa muodossa."
Muriel koulutti, niin Luonnonkansan oppilaita, kuin kuulevia ja aistivia ihmisopiskelijoitakin. Vaikka kirjuri jossain määrin olikin poistunut tutulta taajuudeltaan, toimi Muriel usein kirjurin kanssa. Se herätti hilpeyttä Herra Kaarnalassa, samoin kuin Jalossakin. Oli Erikoista seurata, miten Muriel Mielihyvä otti kirjurin kädet ja lähti kuljettamaan niitä kulloisenkin möyhennettävän kropalla. Toisinaan kirjurin ilmeissä oli tiettyä tyhjyyttää, kuten Möyhijämestarillakin ja seuraavassa hetkessä ymmärryksen ilo alkoi välkkyä hänen silmissään.
"Ei lainkaan menetetty tapaus, ei sitten lainkaan." hymisteli Herra Kaarnala silloin ja tanssahteli iloisesti. Möyhijämestari myhäili myös, "tämä on tämmöinen monenkirjava ihmisen lapsi. Hyvä siitä vielä tulee, kunhan koulutetaan."
~kirjuri~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti