torstai 11. toukokuuta 2017

Ei tekosyitä.

Niin se on, mielialoilla on taipumus vaihtua yhtä pikana, kuin maiseman, täydessä vauhdissa kulkevan pikajunan ikkunassa. Tiedä häntää, onko se vain naisihmisen iloja, vai saako ukkokuntakin sen riemuista nauttia, ihan sinkkuna ollessakin. Neljän seinän sisällä ja kaukana naisellisuuksista.

 No oli kuinka vain, raskasta näiden tuntemusten ja mielenliikkeiden aaltoliike on ainakin.

Tämän
päiväisen Tunnehurrigaanin jäljiltä, olen kuin hakattu mato. Samassa päivässä niin huvittavia kuin, raivon ravistuksilla täytettyjä hetkiä. Yhdessä hetkessä aika tuntuu pysähtyneen täysin ja seuraavassa hetkessä oisi tehnyt mieli liimata kellon viisarit paikoilleen, että ehtisin tehdä kaiken haluamani. Suurin työ oli lienee sen sisäisen perkeleen tappoyrityksissä. Suojelusenkeli ja kaikki Arkienkelit, Arkkienkeleiden kanssa yhteis kuorossa, koetti huutaa sen äänen yli "Sinä pärjäät ja osaat, kokoa itsesi! Sinä osaat ja olet hyvä tässä."

Eikä mitä, Sisuskaluissa Perkele lisää ääntä ja huutaa "Hulluja puhuvat huono olet, vituiksi menee kaikki!"

Eikö oisikin kiva, jos tosiaan voisi vierittää sen "Et pysty tähän"-jankutuksen Perkeleen syyksi? Tai ihan kenen vaan demonin, pirun, paholaisen, tai vaikka Pirkan syyksi? Vastuu siirtyis ihan vaan kokonaan pois painamasta  omia hartioita.

Mut oih ja voih? Eipä se ole se ääni siellä pään sisällä yhtään kukaan muu, kuin se Minun oma sisäinen ääneni. Päivästä riippuen puikoissa on joko se "hieno homma, sie osaat"- Minä tai "Hieno homma sie uppoot"-Minä. Toki siellä voi olla variaatioita myös sadomasokistisesta Minusta viherpipertäjä Minusta ja hippi-juppipunkkari reggei Minusta. koetanpa siinä sitten näinä Tunne-Hurrigaanipäivinä valita kuka Minusta saapi sen tahtipuikon hyppysiinsä.

Oi Kuinka ihanaa oisi että siihen puikoon tarttuisi humoristi mie,
Sanois sisäiselle Perkeleelleni, että tuki turpas, tai pissin Minun hiillokseeni. Ja Perkelettä nolottais ja se menis paistamaan makkaraa.
Rauha asettuis sisäelimiin, närästys loppuis, eikä aivoissakaan enää kiehuisi, vaan voisin kuulla, mitä sinne on oikeen tallentunut kovalevylle. Hymhymhymhymhymyilyttäs vaan ja kroppa sanois OOOOOOOOOOOOOooooooooooommmmmmmmm. Niin kuin Joogit pikku Iitan piirroksessa.

Vaan ei, tänään mentiin Helvetinkoneessa, ei vuoristoradassa, vaan sapella käyvässä koneessa nimeltä Minä.Siinä samassa kropassa on sekä taivas, että helvetti, Nukkekoti ja Kummituslinna. Tunkio ja kukkaniity. Jukolauta että on muuten toisinaan hankala pureskella jokainen tarjolla oleva pähkinä.  Vaikka oisi kuinka terveellistä, niin aina toisinaan, joku pähkylä päräyttä allergia kohtauksen päälle. 

Mieluummin menisin Linnanmäelle, tai Särkäniemen huvituksiin kuin Oman sisuskuntani kauhutaloon. Miten se voikin toisinaan, olla niin julma Minulle. Ihan omia luitani poraan ja sieluuni reikiä teen, en keneenkään muuhun, en kostoksi yhteiskunnalle, vaan ihan itseäni ilkkuakseni, kehtaa panetella ja solvata saada mieleni pahaksi, Minä vain, Ei ulkoiset voimat. Minä kuulin omien solvausteni takaa, kuinka ulkopuolelta tuli kehuja, joten ole, sisin kiltti, kerrankin hiljaa.
Jos ulkopuolellani oisi joku käyttänyt samaa kieltä, kuin Minä itselleni, oisin täräyttänyt sille luun kurkkuun, alkanut puolustuskannalle ja puolustanut  haukuttua. Mikä kumman oikeus Minulla on haukkua Minut, nousematta ikinä Minua puolustamaan? Ei toimi oikeuden mukaisuus sisälläni tasa-arvossa. En minä ole Yhtään huononpi, en arvottomanpi ansaitsemaan Minun puolustus puhettani, Joten Häpeä Minä! Häpeä, miten huonosti kohtelen itseäni. Kuitenkin parhaani tein ja enemmänkin. Paremmin pärjäsin, kuin ikinä ennen.

Kai kuulit, kun ulkopuoletakin sanoivat "Olet laittanut riman niin korkealle, Pärjäsit hyvin!" Ja he puhuivat tänään Minusta, ei Minua paremmista, vaan Minusta. Kuuletko Minä? Ei tekosyitä enää, ei muka-muita, jotka väheksyy. Lopeta Minä, lopeta sättimästä sisintäni, siellä ei ole enää kuin Minä, suojassa ulkoiselta, vain Minun käsissä. Älä satuta Minua enää.


Itseäni suojellen Minä 
~W~










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti