tiistai 1. marraskuuta 2016

Missä mennään?

Miten voi olla niin tavattomana vaikea, pysyä kärryillä, kuinka monta vuorokautta, on taas ohitettu, ihan hetkessä? Onko tänään tänään, eilen, vai huominen? Ei sillä, että niillä päivillä minulle oisi mitään merkitystä. Tulee ja menee, mutta monenko päivän edestä, olen tänään ihmetellyt, että missä mennään? Muistinko olla läsnä viimeviikossa? Ja koska viimeksi kävin Nukkulandiassa? Nukuinko siellä, vai ollamöllötinkö pysäkillä kyytiä odotellen?

Viime aikoina nukkuminen on ollut sitä sun tätä. Yhtäväliä näin solkenaan unia, jotka oli hämmentävän todellisia. Useimmiten olin eksynyt suureen puutaloon, paljon huoneita ja koetin löytää jotain ihmistä, tuttua tai vierasta. Uuden huoneen kohdalla useimiten kuulin huoneessaolijalta, tai joltain varjoääneltä, että tyyppi oli juuri mennyt siihen, tähän, tuohon huoneeseen, jossa hetkeä aiemmin olin ollut. Kun koetin löytää joihinkin näistä aiemmin käymistäni huoneista, ei sitä enää löytynyt lainkaan. Takaisin edelliseen huoneeseen ei päässyt ja tavatut ihmiset katosi saman tien, kun astuin uuteen huoneseen.

Eikä huoneet olleet samanlaisia, kuin edellisissä unissa. Vaikka huoneistoja oli useamman yön unissa. Luullakseni viitenä yönä peräjälkeen. Nämä olen kirjannut ylös. Karsittuna ja sekavana versiona se, mitä nämä unet piti sisällään: Kaikissa taloissa oli paljon huoneita. Määrät vaan eivät olleet samoja, eikä kaikista selvillä. Yhdessä talossa oli 32, tai 36 huonetta. Yksi talo oli kalustamaton kokonaan,
yhdessä oli valtava määrä näyttämötavaraa ja puoliksi tehtyjä
esiintymislavoja, tai käsityötiloja. Yksi oli vanha riihi, jossa oli uimahalli, jossa soudin epäkelvolla kajakilla. Seuraavassa oli paljon väkeä, yhdessä asunnossa sokkelokkoja, yksi oli kuin vanha koulu, jossa oli ilmeisesti useita perheitä asumassa erihuoneissa. Yhdessä huoneista oli uima-allas, joka oli täynnä vihreää vettä. Yksi huone oli täytetty, lapsekkailla, kirjavilla kankailla, päällystetyillä, ovaaleilla vauvasängyillä ja sairaalavuoteiden kaltaisista sängyillä ja oman hierontapöytäni kaltaisilla pöydillä. Tässä huoneessa oli myös kaksi pitkää naista ja kaksi pientä ruskeasilmäistä, todella kaunista lasta. Tulin huoneeseen koittaessani piiloutua edellisessä huoneessa olleita. (En tiedä mitä?) Tarkoitus oli olla hiljaa ja huomaamaton, mutta yllättäin se opastajaminäni, alkoi oheistaa näitä huoneen ihmisiä toimissaan? Miksi? Mitä minä tiedän äitiydestä, tai lapsista?

Unet on sekavia ja hereillä oloaikana ei tajua olevansa ihan hereillä, aika kuluu ja kokoajan tuntuu tapahtuvan lukemattomat määrät asioita, vaikkei voi olla ihan varma edes siitä, tuliko ne tapahtumat koettua unessa, vai valveilla. Todessa, vai epätodessa ja missä ollaan, jos ollaan jommassakummassa edellä mainituista?

Ei ihan helpoin elämänvaihe.
Tosin varsin hymyilyttävä toisin hetkin. Enimmäkseen viikoissa on maanatai, torstai, tai sunnuntai. Ja jos havahtuu jossain välipäivässä, havahtuu syystä. Silloin tapahtuu jotain erinomaisen hauskaa. Oli se sitten jokin kyläily, tai itselleni tulee jokin inspiraatio, jotain kuitenkin tapahtuu.
Hapanleivän teosta, äipän kyläilyyn, tai joku haluaa tulla kertomaan Jumalan sanaa. Mikä loistava paikka keskustella luonnonkansasta, enkeleistä ja henkimaailmasta, joka aiheuttaa usein hiukan hämmentyneitä reaktioita, mutta varsin hyviä ja rakentavia keskusteluja, jos ei sitten pikaista poistumaa takavasemmalle.

Mutta sitä on haasteellista vakuuttaa, onko jokainen ruuvi aivoissani juuri nyt ihan paikoillaan, vai käykö kroppani taistelua talviunille siirtymisen kanssa?
Voin olla hiukan hullu, tai vihdoinkin oman viisauteni löytänyt, mutta sinuna en kysyisi minulta, ollaanko kesä-, vai talviajassa?

~Rakkaudella, mutta hiukan sekaisin W~







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti