Minä tulin Tarinamaasta,
tuulen tieltä tupsahdin,
tähtien keskeltä tuikkimasta
ihmisen polulle putosin.
Minä tulin tunturin tuulella,
meren aallolla ratsastin,
istuin linnun siivellä
ja valkeella peuralla matkustin.
Olin pieni,
kuin pinjan siemen,
mutta pikkuriikkistä suurenpi.
Aluksi yksin tullut en.
Lähti matkaan meitä muitakin.
Eksynyt heistä en tarkoituksella.
Matkan mutkissa siinä toisessa, tai ensimmäisen viimeisessä,
putosin hups vaan,
Lumpeen kukalle kellumaan.
Niin katosi tuttava jokainen.
Ehkä kyytiin porojen,
tai puhkukukkahöttöjen
vietäväksi,
tiedä en.
Me tultiin Tarinamaasta,
tuulten taruja kertomaan.
Mutta missä, koska
kuka saa,
kuulla meidän tarinaa.
Jokainen pikkuinen jyvänen,
on osa meidä kertomuksen.
Kun kokoon palat ne kaikki saa,
on koossa heimomme historia.
Minä tulin vieraasta maasta,
auringon säteillä tanssahdin.
En tunne polkuja,
tämän maan,
olen vieras, kuten he toisetkin.
Vihellän tuuleen kutsuni,
sadun osan,
tai puuttuvan nuottin.
Ehkä pienikin
suuria tehdä voi,
pala kerrallaan,
löydymme vielä.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti