keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Luonnonkansan turinoita: Taikaa

~*~

Punatulkku, pyryn lähetti. Kävelyllä ollessa kuulin taas tuon ihanan helinän.

Tiesittekö että siellä missä on punatulkku, on aina mitä varmimmin myös Tonttu? Siitä tulee se tiukujen ääni. Tontun hiippalakki tuulen tuiverruksessa kilisee, kun hän pyrylähetin selässä liitelee, tarkkailee lapsia ja aikuisia. Kuinka me kohtelemme pieninpiä, talven tuulissa ja tuiskuissa. Riittääkö jyvät ja siemenet ja onko linnuilla riittävästi pesänsä lämmikettä ja kuka heistä tarvitsee lääkeapua ja kellä on uutisia keijumaailmasta.
Tonttujen ja metsänväen yhteistyö on saumatonta. He auttavat tasapuolisesti toisiaan.

  Maailmamme on täynnänsä taikaa. Puolukka metsässä korren alla majaili Tuhatjalka-Touhoke ja Mittari-Mönni ja papan navetassa Taavi, riihellä Ripa Sihinä riihitonttu ja kotolampolassa Lippi Lammaspaimen. Puhumattakaan keijuista ja menninkäisistä, joita koko maailma on täynnä. Lapsuuden kotona niitä oli ja oli kylissä ja aina kun niitä näki, olisi pitänyt päästä livistämään niiden mukaan, mutta kukapa kuunteli kakarain metkuja ja ymmärsi, että Ne oikeasti oli siellä.

Minun onnekseni, minulla on kunnia nähdä ja kuulla edelleen, koen olevani vieläkin vanhoissa salaisuuksissa kiinni. Enkä enää tunne itseäni liian pieneksi, tai liian vanhaksi, vaan juuri Keijumaailmaan sopivaksi. Ja sadun maailma elää ja voi taas paremmin. Jos minun uneni ovat lentäviä yksisarvisia ja lohikäärmeitä pullollaan, on kuin olisin käynyt kiertoajelulla kotona. Ja jos automatkalla tunnen mitä varmimmin, että nyt kuljen peikkometsien ohi, niin miksi minä silloin kieltäisin itseäni höpisemästä turhia ja käskisin jatkaa matkaani, kun voin yhtä hyvin ajaa auton parkkiin ja mennä tutkimaan oliko asia todella niin. (Yleensä se on)

On ihanaa olla aikuinen lapsi, kun on lupa uskoa turinoihin ja onnellisin asioihin. Enkelin suukkoihin lumihiutaleissa, Tuulen-Huiskun halaukseen ja Tontun tossun jälkiin pölyisellä hyllyllä. Mikä muka kieltää uskomasta taikaan? Tänään taas tajusin ettei mikään muu, kuin aikuinen minussa. Aion opettaa hänet uskomaan taas.

~*~





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti