Luonnonkansan turinoita: Vedenkansan vietävänä

Luonnonkansat haluaa näyttää sinulle omaa maailmaansa. Tämänkin tiedon luin kirjasta Haltijan kertomaa. Opettelin ja kuuntelin. Ja minua opetettiin ja kuunneltiin kysymyksiäni ja ihmettelyjäni. Minua opastettiin esimerkiksi lenkkeilemään ”ei minnekkään.”

Lähden kotoani ja pyydän opastusta, lenkkiseuralaiseni kertoo suunnan ja minä kuljen sinne minne ”mutu vie”. Useamman kerran ”mutu” vie rannalle, aivan samaan paikkaan ja samalle ajattelualueelle.

Kerran tuolla rannalla kuulin vedenkansan kehoittavan ”Laita silmät kiinni ja upota juuresi rantahiekkaan. Kerromme sinulle tarinan.” Tiedäthän, että Juuresi ovat jalkasi, varpaineen kaikkineen ja se, mitä lähtee jalkapohjista näkymättömyyteen? Tein heidän pyyntönsä mukaan ja piaan liu'in heidän täysin erilaiseen tarinassaan. 

Liplattelin aaltojen matkassa pitkin Päijännettä, sitten Saimaalle, Näsijärvelle, Inarinaalloille, loiskahdin Valtamereen ja sieltä Otsamon tunturilampeen, viilentäviin puroihin. Hurjiista koskista, lapsuuden sadelätäköihin, ojan tekoleikkeihin, sieltä sammakonkutupuroihin, jäiden peittämiin pikkulampiin, katonrajasta napattuihin jääpuikkoihin, lapasista rouskutettuihin lumipaakkuihin ja lopulta Vehkajärveltä, Huitilanjokea myöden takaisin siihen, mistä lähdin, juurilleni.

Ajan kulua ei tapahtunut kuin minuutti, hiukan toista, silti olin Vedenhenkien mukana kiertänyt koko Suomen vesistöt ja hiukan maailman meriäkin. Tutustunut pisaroihin pilvissä ja laskenut koskia, joihin ei hurjapääkään uskaltaisi. Ollut pienen lapsen parhaimmissa hetkissä ja mieleen painuvimmissa kokemuksissa, aikuisuuden muistoissa ja nyt hetkessä. Kiitin matkasta hämmentyneenä. Vedenväki nautti tekemästään vaikutuksesta ja lupasi kuljettaa minut toistekin tarinaansa. Odotan sitä suurella innolla.

~* ~