Ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi alkaa Tulvivanmielen joulukalenteri.Luukut aukeilee Tarinatuvan ehdoilla, Jännittää itseänikin mitä tulossa lie.
~
* ~
Hei
Sinä siellä!
Minä
olen Kattilan emonen, Satulan emäntä, tunnistan itseni kyllä Wilhelmiinaksikin, jos nimi tuntuu enenpi suunmukaiselta.
Minun tarinani alkoi jo vuosia sitten, mustikkametsässä. Minä ja
kipponi, emme vaan millään löytäneet pöperömarjojamme ja sehän
pisti jupisemaan vähän rumiakin.
Tuon
jupinan kuuli, se parrakas Kaarnalan Herra Kantokodostaan, ja alkoi
opettaa minulle Luonnonkansan lakeja ja käytöstapoja. ”Metsän
rauhaa ei sovi rikkoa, rumin jupinoin. Tapiola on Pyhän Rauhan
tyyssija.”
Kun
pyysin nöyrästi anteeksi, viisi vuotiaan taidolla ja viisaudella,
lupasi Kaarnalan Herra näyttää marjamaansa.
Kipollinen jouti ja toisenä päivänä lisää, Metsätontun Kunniasanalla. Kippo täyttyi ääriään myöden, suu sinistyi ja jupinat unohtui sammalille. Ja aina jouti siit'edes kipollinen marjoja, niiden hakijalle.
Herra Kaarnalan kohtasin vielä useasti, tämän jälkeen, mutta ensitapaamisesta sain kertoa nyt.
Kipollinen jouti ja toisenä päivänä lisää, Metsätontun Kunniasanalla. Kippo täyttyi ääriään myöden, suu sinistyi ja jupinat unohtui sammalille. Ja aina jouti siit'edes kipollinen marjoja, niiden hakijalle.
Herra Kaarnalan kohtasin vielä useasti, tämän jälkeen, mutta ensitapaamisesta sain kertoa nyt.
Tänään
on nimittäin ollut erikoinen päivä. Muistin mitä huomaamattani
unohdin.
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti