Enkeleillä on hassu tarve, tulla piirretyksi sellaisina, kun he ovat. Sellaisina kuin he haluavat olla, kun ovat kanssasi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, mutta kun piirrän heitä, heistä ei tule sellaisia kuin minä haluan, vaan vieläkin parenpia, kauniinpia, hauskenpia ja elävänpiä. Kun aiemmin harvoin tunsin iloa ja ylpeyttä piirroksistani, nykyään kuviin jää ilo ja ajatus siitä, että sain viettää hauskan hetken, sitä tehdessäni. Kuvaa tehdessäni mieleeni tulee tarinoita, runoja, tai säveliä. Pieneksi harmikseni, en saa aina "kahlehdittua" kertomusta, mutta nyt yhdesti taas yritän.
Olen enkelisi,
mukanasi aina,
Muttuturpa maanantaisin,
Sulo sunnuntaina.
Kun maailmalla kuljet,
tämä mielees paina
on enkelit sun mukanas,
ei silloin huolet vaivaa.
Sydämesi sisällä
Kun epäilykset myllää,
älä niitä hellien,
sen suuremmiksi jyllää.
Minä olen kynttilä,
tai lyhtys hämärässä,
Kun valon minuun sytytät,
sanon "Kyllä tämä tästä."
Älä huoli kultani,
kun surut mieltäs painaa,
sulle ilon siipisulkiani
mielelläni lainaan.
Ps. Tämä on hiukan muokattuna erään jouluisen lahjan tarina. Lahjan saanut ystäväni, sai alkuperäisen runon ja näin ollen tietää myös enkelinsä nimen, joka tästä runosta jää pois.
Ilon siipisulkia heilutellen ~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti