Minä niin rakastan ihmisiä, jotka osaa tehdä omasta ja toisten elämästä mukavaa ja yksinkertaista, pienin, päivittäisin, huomaavaisin teoin. He opastavat ja ohjaavat ja helpottavat kanssakulkijaansa päivän askareissa ja tuottavat hyvää mieltä, niinäkin hetkinä, kun itse nieleskelee itkua, tai suoranaista kirkuparkua.Minua moitittiin taannoin itsekkyydestä ja siitä, että puhun vain omista asioistani, enkä piittaa yhtään muista. No, tarkemmin mietittyäni allekirjoitan nyt tuon moitteen aiheelliseksi kyllä.
Minua itsekkäänä ihmisenä, ei kiinnosta mitä ihmiset, syö, juo, tai tekee vapaa-ajallaan, tai työkseen. Umpivieraiden ihmisten tyyli kaivella korviaan, tai nokkaansa julkisella paikalla, lähinnä huvittaa, eikä kismitä. Hänen korva, Hänen korvavaikku, Hänen nokka, Hänen räkäkikkare, kiva, että on pois kuuloa ja haju-astimuksia häiritsemästä. Minua ei häiritse ihmisten Tavat, tavarat eikä teot, ellei ne kohdistu suoranaisesti minun elämääni, sitä helpottaen, tai sitä hankaloittaen. Mutta jos kaivat korviasi, tai nenääsi ole ylen ystävällinen, äläkä nakkaa sitä vaikkua, tahi kikkaretta MINUN kahvikuppiini, tai keittolautaselle. Olen varma, että siinä vaiheessa toimesi alkavat NÄRästää minuakin.
Monen mielipide minusta nykyään on, että olisin kova ja välinpitämätön, toisilla se taas on aivan päinvastainen.Olen puhunut tästä aiemminkin, nimettäköön se kumarra/pyllistä-efektiksi. Minusta on upeaa, että minulle ilmaistaan, millainen ihminen minä olen, näin opin tarvittaessa, ehkä muuttamaan tapojani ja käyttäytymään kuten kunnon ihmiset.Olen huomannut näiden Ystävällisten ja ajattelevaisten, ihmisille iloa tuottavien ihanuuksien käytöksestä, että itsekkyyteni on alkanut jo haitata Auto-parkaanikin. Juuri tänään arvostan sanoinkuvaamattomasti sitä, että minulla on ystävä, jolla on tyhjä autopaikka, jossa rakas peltipolleni, Pirssi-Uljas, saa hetken olla evakossa taloyhtiömme pihalla olevalta porausryhmältä ja ennen kaikkea, taloyhtiömme aina uuttera ja avulias Namu (Lempeänpi lyhenne Naapurin Rouvan antamasta ammattinimikestä..) saa hetken levähtää, kun ei Uljas ole alvariinsa hänen vahdittavanaan. 
Tuo Uljas on tuonut minulle suurta iloa, mutta sen paikoillaan olo tuppaa niin haittaamaan eloa ja oloa. Olen vielä niin ymmärtämätön auton omistaja, etten käsitä millaisia tarpeita Uljaalla Parkkiaikanaan on. Kovasti on koettanut Namu hänestä huolta pitää ja tehdä hänen olon mukavaksi, mutta kun en minä onneton ja ajattelematon, itsekäs ihminen, ymmärrä peltisen pollen parasta. Uljas ilmeisesti rakastaa vaihtelua, häntä olisi hyvä päivittäin, tai ainakin viikoittain, siirtää hieman sinne ja tänne, sille olisi hyvä rakentaa piltuu tiilistä ja häntä pitäisi ulkoiluttaa ympäri pihaa, säännöllisin väliajoin, ettei hää kyllästy. Ilmeisesti Uljas on yliherkkä sähkölle, koska sähköpistokkeen vieressä ei saa olla ja ei ole hyvä olla seinänkään lähellä, liekkö hällä hiukan suljetunpaikan kammoa. Pihamme parkkipaikoilla käy niin hirmuinen viima, että, kun minä, Uljaan kanssa lähden "lenkille", tuo tuuli parkkipaikalleni uuden auton. Ja kun tällään Uljaan jollekin muulle paikalle, on se onneton siinäkin. Onneksi Namu ymmärtää sitä ja tulkkaa rakkaan polleni toiveet minulle ja muillekin naapureille ja parantaa näin tekemällä taas mieltäni promillen nano-osalla.
Ihan jo siksikin, että jos tämä ystävällisyys vielä kovinkin kauan kestää, minulta saattaa kyrvähtää heRRmo. Kaikkea hyvää ja rakkaudellista Namulle ja kärsivällisyyttä meille ymmärtämättömille . Ehkä jonakin kauniina päivänä Ymmärrän minäkin, miten paljon apua ja oppia olen hänenkin esimerkeistään saanut.
Makean Rakkaudella Wiltsu
Ps. Kuvien Henkilöillä, tai paikoilla, ei ole juuri minkään valtakunnan yhteyttä tekstiin, ne "vain" sai minut hyvälle tuulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti