Aika on tämän ajan teema ja sen ajan kulku ja miten sitä kuluttaisi. Voiko hauskenpaa ajankuluketta ollakaan kuin, erilaiset pelit?Seurapelit isommalla porukalla ja pasianssit yms. älypelit yksin keskenään. Aika kuluu suitsait, eikä "turhia" tyhjiä hetkiä tule.Pasianssia pitää vatkata ihan tämän tästä ja vase pöökin kaiken maailman elikon pelastus pelit, namelli-pelit, noidanretaleet ja varmivillet on tullut tutuiksi vuosien ajalta.
Varmi-Villeilly oli vallan lystikästä, otit ja perustit tilan ja sitten sitä hoidettiin ja paapottiin joka jumalan päivä ettei sato kuole ja karja kaikkoa. Siinä piti tienata, että sai hankittua lisää tilaa ja lisää taloja ja muita juttuja, joita rakenneltiin sitten satokorvauksilla ja kaikella sillä työllä ja vaivalla, mitä tietokoneen vieressä mukavasti ajan kulukseen teki. No tontista tuli minun näköiseni. Toisinaan järjestelmällisyyden helmi toisinaan kaaos kaikkine kuolleine kasvillisuuksineen. Ja sitten otti ja ohjelmisto alkoi kiukutella.
Liitännäiset tilttasi, kaveri varmilaisia ei saanut autetuksi, omaa tilaa ei kyennyt hoitamaan jnejnejne. Tuli ikäänkuin konkurssi peliin ja koko helatila (minulla jopa kaksi tilaa) kuoli kerta rykäsyllä. Sinne ei vaan kertakaikkisesti päässyt ja jos pääsi mikään ei toiminut ja voi taivas, että mukavasta ajankulukkeesta tuli hupittakeikkaa ihan silkka pelihelv...no semmonen.
Noita peli sujui alkuunsa rennon letkeesti, mutta sitten ei vaan yksinkertaisesti koneen kapasiteetti riittänyt päästä tiettyjen kenttien ohi viikko kaks kolme...kuukaus, alku toisesta ja kolmas... Raivo ainekset alkoi olla koossa ja se rennosta peli tuokiosta. Suurin osa ajasta kului punainen kiehuntakupla otsalla. "Hevletti että on kiva peli, seikeli jos ei tuo Noidan kuvatus herkeä hekottanmasta tyrkkään sen pataansa kiehumaan. Plääääääh. Nyt riitti,.." juuri kun Kullervo-ressu oli pahimmalla vaaravyöhykkeellä päästä näyttöruudustaan, iski älyn kipuna jonnekin aivojen perukoille. Wou eihän tätä peliä tarvitse pelata, jos se näin kovasti ottaa kupoliin. Tsup näin poistui kerralla suht monta hermon kiristintä.
Vaan aina löytyy ajankulukkeja. Niitä "rennon letkeitä" pelejä, joiden kanssa alkuun onkin hauskaa, mutta kun joku osio alkaa mennä pieleen se menee pieleen ja rentoudesta on rentous kaukana. Tänään pelastelin aikani elikoita. Pelin parissa on kivasti kulunut parisen viikkoa, vaan nyt on edessä niin "mukava" kenttä, että ensinäpsäytyksellä sisällen asettuu kokovartalorautakanki. Jumalaare että voi olla pöljiä piskejä, ne ei liiku eikä inahda suuntaan, ei toiseen. Pelaan peliä kuinka paljon tahaansa, kokoajan pelaan samaa peliä. Kamuloiset humpsii ohi ja saa kentän läpi kerta heitolla ja minä junnutan yhdessä saakelin sokkelossa viikkoja, samaan aikaan namellipeli, toinen, (tähän saakka ihana) rento peli, on ollut jumikkeessa kolmisen kuukautta ei liiku, ei inahda, pääsin siinä eteenpäin ja koiruuksien pelastelu jatkui edelleen samassa sokkelikossa. AAaaaarg.
Ohittajien huiskiessa uusilla tanhuvilla mie naputtelin edelleen piskien palikoita. Ei jukopliut. Tänään aamulla aloin pohtia pelastamisen sijasta miten potkisin kunkin piskin alas pyramiidistaan ihan hölökohtasesti. *Naps* Ok jos joku ei suju otetaan käyttöön järeemmät keinot. Raivotila päässä oli sen tyylinen että kohta muuten lentää pelit ja pensselit. RENNON PELITUOKION ANSIOSTA. "Haloo???? Saako mielenterveystoimistolle? Peliholisti pyytää apua antipatioihin, pari kivan näköstä valkotakkista, pitkähiaisen paidan kanssa tänne ja HETI. Tuokaa myös jonkin sortin vinssi, pitäisi saada täti irti tietokoneesta."
Jos minulla Otsasuonissa kihelmöi ja kuohuu näiden pelituntien jälkeen, niin kysynpä vaan mitä tapahtuu 6-16 vuotiaiden päässä viikonloppujen ympäri vuorokauden kestäneiden pelisessioiden jälkeen? Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn. Mie lienen hiukan liian huonoilla pelihermoilla varustettuna olin valmis jo viskaamaan koko masiinalla pihapuun Naakkalan väkeä, mutta sain sentään hillityksi. Eihän se Kullervon vika ole jos pelin keksijällä on sadistinen luonne ja minulla masokistinen.
No taas muutaman rauhallisemman ajatuksen jälkeen, hyvän lenkkeilyn ja "hyvä ruoka parenpi mieli-hetken" jälkeen pelivalikkoa katsellessa on melkein toiveekas olo, kyllä se ennen pitkää läpi menee., (.Ja pskt...) Namelleja minä vielä popsin, mutta kun ajatus todella alkoi olla niinkin raivokas "Mie potkin tuon hurtan ite kohta alas" (räyhäysmalli lievimmistä kommenteista) On syytä oikeasti pohtia sopiiko nämä pelit minulle? No kaiketi se on jonkinlainen varaventtiili ja tapa puhkua tukahdutettua raivoa, niin sanotusti "siististi sisätiloissa" mutta Hei oikeasti, Ottaako minua niin paljon päähän että sitä pitää peleihin purkaa? Jos vastaus on joo, niin pitäisikö oikein tosiaan katsoa mitä peliä pelaa, Koneella vai kenties jossain missä kropan saisi väsyksiin? Mitkään kimppa pelit ei ilmeisestikään sovi kun olen niin huono häviäjä ja harkita pitää tosi paljon julkisille paikoille pelaamaan menemistäkin, sillä tälläisellä agressio määrällä ei todellakaan pidä mennä värikuula ammuntoihin. Se vaatisi jo vähintään poliisipartioita vahtimaan ettei tapahdu "väärin pelaamista"...
Patoutumia paeten -W-
Varmi-Villeilly oli vallan lystikästä, otit ja perustit tilan ja sitten sitä hoidettiin ja paapottiin joka jumalan päivä ettei sato kuole ja karja kaikkoa. Siinä piti tienata, että sai hankittua lisää tilaa ja lisää taloja ja muita juttuja, joita rakenneltiin sitten satokorvauksilla ja kaikella sillä työllä ja vaivalla, mitä tietokoneen vieressä mukavasti ajan kulukseen teki. No tontista tuli minun näköiseni. Toisinaan järjestelmällisyyden helmi toisinaan kaaos kaikkine kuolleine kasvillisuuksineen. Ja sitten otti ja ohjelmisto alkoi kiukutella.
Liitännäiset tilttasi, kaveri varmilaisia ei saanut autetuksi, omaa tilaa ei kyennyt hoitamaan jnejnejne. Tuli ikäänkuin konkurssi peliin ja koko helatila (minulla jopa kaksi tilaa) kuoli kerta rykäsyllä. Sinne ei vaan kertakaikkisesti päässyt ja jos pääsi mikään ei toiminut ja voi taivas, että mukavasta ajankulukkeesta tuli hupittakeikkaa ihan silkka pelihelv...no semmonen.
Noita peli sujui alkuunsa rennon letkeesti, mutta sitten ei vaan yksinkertaisesti koneen kapasiteetti riittänyt päästä tiettyjen kenttien ohi viikko kaks kolme...kuukaus, alku toisesta ja kolmas... Raivo ainekset alkoi olla koossa ja se rennosta peli tuokiosta. Suurin osa ajasta kului punainen kiehuntakupla otsalla. "Hevletti että on kiva peli, seikeli jos ei tuo Noidan kuvatus herkeä hekottanmasta tyrkkään sen pataansa kiehumaan. Plääääääh. Nyt riitti,.." juuri kun Kullervo-ressu oli pahimmalla vaaravyöhykkeellä päästä näyttöruudustaan, iski älyn kipuna jonnekin aivojen perukoille. Wou eihän tätä peliä tarvitse pelata, jos se näin kovasti ottaa kupoliin. Tsup näin poistui kerralla suht monta hermon kiristintä.
Vaan aina löytyy ajankulukkeja. Niitä "rennon letkeitä" pelejä, joiden kanssa alkuun onkin hauskaa, mutta kun joku osio alkaa mennä pieleen se menee pieleen ja rentoudesta on rentous kaukana. Tänään pelastelin aikani elikoita. Pelin parissa on kivasti kulunut parisen viikkoa, vaan nyt on edessä niin "mukava" kenttä, että ensinäpsäytyksellä sisällen asettuu kokovartalorautakanki. Jumalaare että voi olla pöljiä piskejä, ne ei liiku eikä inahda suuntaan, ei toiseen. Pelaan peliä kuinka paljon tahaansa, kokoajan pelaan samaa peliä. Kamuloiset humpsii ohi ja saa kentän läpi kerta heitolla ja minä junnutan yhdessä saakelin sokkelossa viikkoja, samaan aikaan namellipeli, toinen, (tähän saakka ihana) rento peli, on ollut jumikkeessa kolmisen kuukautta ei liiku, ei inahda, pääsin siinä eteenpäin ja koiruuksien pelastelu jatkui edelleen samassa sokkelikossa. AAaaaarg.
Ohittajien huiskiessa uusilla tanhuvilla mie naputtelin edelleen piskien palikoita. Ei jukopliut. Tänään aamulla aloin pohtia pelastamisen sijasta miten potkisin kunkin piskin alas pyramiidistaan ihan hölökohtasesti. *Naps* Ok jos joku ei suju otetaan käyttöön järeemmät keinot. Raivotila päässä oli sen tyylinen että kohta muuten lentää pelit ja pensselit. RENNON PELITUOKION ANSIOSTA. "Haloo???? Saako mielenterveystoimistolle? Peliholisti pyytää apua antipatioihin, pari kivan näköstä valkotakkista, pitkähiaisen paidan kanssa tänne ja HETI. Tuokaa myös jonkin sortin vinssi, pitäisi saada täti irti tietokoneesta."
Jos minulla Otsasuonissa kihelmöi ja kuohuu näiden pelituntien jälkeen, niin kysynpä vaan mitä tapahtuu 6-16 vuotiaiden päässä viikonloppujen ympäri vuorokauden kestäneiden pelisessioiden jälkeen? Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn. Mie lienen hiukan liian huonoilla pelihermoilla varustettuna olin valmis jo viskaamaan koko masiinalla pihapuun Naakkalan väkeä, mutta sain sentään hillityksi. Eihän se Kullervon vika ole jos pelin keksijällä on sadistinen luonne ja minulla masokistinen.
No taas muutaman rauhallisemman ajatuksen jälkeen, hyvän lenkkeilyn ja "hyvä ruoka parenpi mieli-hetken" jälkeen pelivalikkoa katsellessa on melkein toiveekas olo, kyllä se ennen pitkää läpi menee., (.Ja pskt...) Namelleja minä vielä popsin, mutta kun ajatus todella alkoi olla niinkin raivokas "Mie potkin tuon hurtan ite kohta alas" (räyhäysmalli lievimmistä kommenteista) On syytä oikeasti pohtia sopiiko nämä pelit minulle? No kaiketi se on jonkinlainen varaventtiili ja tapa puhkua tukahdutettua raivoa, niin sanotusti "siististi sisätiloissa" mutta Hei oikeasti, Ottaako minua niin paljon päähän että sitä pitää peleihin purkaa? Jos vastaus on joo, niin pitäisikö oikein tosiaan katsoa mitä peliä pelaa, Koneella vai kenties jossain missä kropan saisi väsyksiin? Mitkään kimppa pelit ei ilmeisestikään sovi kun olen niin huono häviäjä ja harkita pitää tosi paljon julkisille paikoille pelaamaan menemistäkin, sillä tälläisellä agressio määrällä ei todellakaan pidä mennä värikuula ammuntoihin. Se vaatisi jo vähintään poliisipartioita vahtimaan ettei tapahdu "väärin pelaamista"...
Patoutumia paeten -W-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti