Aikamatkalla III

Kukkiva nuoruus 
Miten se kukki?
Ruusunpunaisena?

Juhannuksen valkeana?

Saattomatkoina samenttisessa kesäyössä?

Hunajan makuna mummon pullapitkossa,
ruutuliinana tuvan pöydällä ja kaffetilkkuna 
 tassilta ryystettynä,
 ”Kokuri” pala huulten välissä. 

Lettipää tytön paljasjalkajuoksuna

Heinäpellon laidalta.

Ja se eväskori jota nautittiin heinäseipään varjossa.

Oi kukkivaa nuoruutta.

Joka kasvoilla oma tarina siitä lapsuuden suvesta
ja oi niitä potkukelkka kelejä talviemme alussa.

Minun mummoni poskilla viiletti, villi hupakko.

Pappani poskilla, reipas pojankoltiainen

Niistä uurteisista jäljistä ja
rypyistä on osa annettu minunkin kannettavaksi. 

Lue otsaltani ja silmistäni

miten annoin maailmani minua kohdella.

Muistinko hymyillä, vai kurtistinko vain kulmiani?

-W-

Papan polvella 

Körököröä papan polvella,
posken paijausta
suruisalle pikkutytölle,
Kenen käsi sitä poskea pehmeämmin sipaisi?

Kuka sen kyyneleen parhaiten kuivasi kuin
papan parkkiintunut ja työn kovettama käsi,
suuri koura
hellenpi kuin kissanpennun tassu,
vahvenpi kuin Supermies
tai Ritari Ässä.

Papan polvella körököröä. 
Kuka köröttäisi tänään lasta
paremmin kuin papan polvi?
Vahva ja vakaa.

Monissa vaiheissa kolhiintuneet,
elämää nähneet polvet ja kädet,

omat asfalttiihottumansa keränneet,

Ei meistä kukaan aikuiseksi kolhuitta kasva.

Eikä körököröä aikuisena ajeta
 ennenkuin kompuroinnit on opettaneet 
hitaasti kiiruhtamaan.

-W-