tiistai 30. huhtikuuta 2013

Aikamatkalla...

Aika kuluu. Taas meni yksi kuukausi huis pois ja viehelsi mennessään. Tämän kuukauden aikana on ainakin yksi suvun jäsen viettänyt rippijuhliaan, yhdelle on annettu nimi, jokunen on täyttänyt vuosia ja yksi siirtyi henkimaailmaan. Jokaisen elämässä on tapahtunut yhtä ja toista ja tapahtuu edelleen. Tiedän minä siitä taikka en. Minun ystävien elämä on sujunut yhtäläisesti,  he on vastaanottaneet paljon, menettäneetkin paljon, mutta on myös aihetta niin iloon, kuin suruun, juhlaan ja arkeen. Elämä antaa rikkauksiaan päivittäin,eikä ihmispolo aina tiedä miten saamaansa suhtautuisi. Niin se vain on.

Aika kuluu, eikä aina kaikkia tapahtumia pysty muistamaan, vaikka kuinka tahtoisi ja joitakin ei kykene unohtamaan vaikka kuinka tahtoisi. Joitakin asioita ei tarvitse unohtaa.

Sain Turkulaiseen kuntoutuskeskukseen 1994 huhtikuussa puhelun kotoa isältäni ja puhelun kulku oli jotakuinkin seuraavanlainen. Isi: Hei onko kaikki hyvin? Minä : Joo. Olen katsellut jääkiekkoa. Oletko humalassa? Isi: En minä, tuli vaan ikävä ja ajattelin soittaa. Katselin kanssa jääkiekkoa ja formuloita. Ollaan istuttu porukassa... Minä: Kuulostat kuin oisit humalassa. Jutellaanko kun olet selvin päin jooko? Isi hiukan lokkaantuneena: En ole juonut. Olisin halunnut jutella. Minä: Jutellaan toiste, nyt en halua. Puhelu päättyi molemmin puolisiin vaisuihin heippoihin.

Muutama päivä myöhemmin Vappuna, kuuntelin uutisista kun formula tähti Ayrton Senna kuoli onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Isi nukkui pois samana päivänä. Ei tullut tilaisuutta jutella uudelleen.

Huomena Vapun päivänä, isin kuolemasta on 19 vuotta. Jos minulla olisi tilaisuus käydä näillä tiedoilla puhelu tänään uudestaan, luulen, että sen kulku olisi edelleen  melko samanlainen. Tosin voisi olla että lisäisin  puhelun loppuun, minullakin on ikävä sinua. Sillä kaikista huolimatta niin edelleen on. Sitä isiä, joka soitti kun tuli ikävä ja halusi jutella. Se Oli tavattoman ihanasti tehty.

Kun Suomi sitten voitti, tai kuten sanottiin hävisi, jääkiekossa hopeaa, mietin mielessäni, mahtoiko isi tietää jo tuloksen? Päädyin pohdinnoissani vahvasti siihen, että hän potki avuliaasti kiekkoa jäällä Kanadan maalia kohti, tai istui katsomossa hurraamassa ja heiluttamassa räikkää. Ruotsi kun kuitenkin ohitettiin mennen tullen. Ja urheiluhullu on urheiluhullu henkimaailmassakin.



   Rakkaudella -W-




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti